Ojitus

Valuma on suuri keväällä

Suomessa sataa vuoden aikana enemmän, kuin vettä haihtuu takaisin ilmaan. Haihtumatta jäänyt vesi valuu maan sisään ja vesistöihin. Veden kulusta voidaan kirjoittaa seuraavanlainen kaava:

Sadanta (sademäärä) - Haihdunta (haihtunut vesi) = Valuma (maan pinnalla valuva vesi)

Keväällä, lumien sulamisen aikaan, valuma on suuri. Se hidastaa peltojen kuivumista ja toukotöiden aloittamista. Kylvötöiden viivästyminen lyhentää muutenkin lyhyttä kasvukautta.

Ojitus nopeuttaa kuivumista

Pellon kuivatus hoidetaan nykyisin pääasiassa salaojituksella. Siinä muoviset putket kaivetaan maahan ja peitetään soralla ja sitten peltomaalla. Salaojat eivät näy pellon pinnalle eivätkä haittaa peltotöitä. 

Ohessa on kuva salaojituskartasta. Ojien määrä, tiheys, koko ja kaltevuus suunnitellaan tarkasti ennen ojitusta. Pienempiä imuojia myöten vedet johdetaan suurempiin kokoojaojiin ja lopulta valtaojaan. Peltolohkoja ympäröivät reunaojat, jotka ovat avo-ojia. Niskakaivon tehtävänä on kerätä reunaojien vettä kokoojaojaan ja sitä pitkin valtaojaan.

Salaojituksen ikä on noin 30-50 vuotta. Jos ojat tukkeutuvat, salaojia voidaan huuhdella pumppaamalla vettä ojastoon. Salaojitusta tekevät siihen erikoistuneet yrittäjät. Heillä on ojitukseen tarvittavat erikoiskoneet. Sama kone pystyy kaivamaan ojan, laskemaan putken sekä levittämään sorakerroksen putken päälle.

Sarkaojat jäävät historiaan

Aikaisemmin pellot kuivattiin sarkaojituksella. Pelloille vedettiin kapeita avo-ojia noin 20 metrin välein. Ojat jakoivat pellon kaistaleisiin, joita kutsutaan saroiksi. Tämän vuoksi pellolla olevia avo-ojia kutsutaan sarkaojiksi.

Tiheässä olevat sarkaojat hidastavat peltotöitä, koska koneiden on hankala liikkua kapeilla saroilla. Sarkaojat korvautuvatkin salaojilla. Tavoitteena on, että vuoteen 2010 mennessä 76 % peltoalasta on salaojitettu.