Tuholaisen tunnistaminen on tärkeää, jotta tiedetään onko kyse hyödyllisistä hyönteisistä vai tuhohyönteisistä ja miten tuhohyönteisiä voidaan torjua. Silloin kun hyönteisiä ei ole nähtävillä, voidaan tunnistaminen tehdä niiden tekemien tuhojälkien perusteella.
Perussääntö hyönteisten tunnistamisessa on niiden ruumiin jakautuminen kolmeen osaan: päähän, keskiruumiiseen ja takaruumiiseen. Yleensä hyönteisillä on myös verkkosilmät. Nämä tunnusmerkit erottavat hyönteiset punkeista, jotka kuuluvat hämähäkkieläimiin. Punkkien ruumis on yhtenäinen eli se ei jakaudu kolmeen eri osaan.
Hyönteisten elämä jakautuu kolmeen erilaiseen vaiheeseen. Ensin on muna-aste, josta kuoriutuu toukka. Toukka-asteen jälkeen on aikuisaste. Hyönteiset tunnistetaan aikuisasteen mukaan.
1 - 2 millin kokoiset kirpat viihtyvät parhaiten öljykasveissa ja viljoissa. Eniten tuhoa ne tekevät taimi- ja orasvaiheessa, jolloin ne syövät taimiin reikiä. Kirpat talvehtivat ojan pientareilla ja lähtevät liikkeelle keväällä, kun lämpötila kohoaa + 15 asteen tuntumaan.
Kirvan selässä on kaksi putkea, jotka sojottavat taaksepäin. Tämä ainutlaatuinen tuntomerkki auttaa kirvan tunnistamisessa. Yleensä kirvat ovat helposti nähtävillä viljan lehtien päällä, mutta kesäauringon porottaessa kirvat voivat vetäytyä maan uumeniin piiloon. Eniten tuhoaan kirvat tekevät kirppojen tavoin orasvaiheessa. Kirvojen torjunta on vaikeaa, koska kirvat pystyvät talvehtimaan muna-asteella kasveissa.
Lude on monelle mansikan syöjälle tuttu eläin. Luteen tunnistaa sen litteästä ja leveästä ruumiista, jonka selkäpuolta koristaa vaaleampi kolmio. Lude imee kasvista nesteitä, jolloin kasvin kukinta saattaa epäonnistua kokonaan.
Kahukärpänen alkaa olla suomalaisilla pelloilla harvinainen vieras. Silti sen tekemät tuhot ovat mittavia, jos kahukärpänen pääsee lisääntymään. Parhaiten kahukärpänen viihtyy kaurassa. Kahukärpänen talvehtii toukka-asteella pellon lähettyvillä. Kuoriutuneet kahukärpäset käyvät munimassa oraisiin jolloin toukat voivat aiheuttaa oraan kuoleman.
Sekä vehnä- että tähkäsääski viihtyvät vehnässä. Vehnäsääski on väriltään kirkkaan keltainen, kun taas tähkäsääski on oranssinkeltainen. Kumpikin sääski on n. 2 millin kokoinen. Sääsket lähtevät liikkeelle vasta iltaisin, kun on sopivan viileää, sateetonta eikä tuule kovasti. Sääskien lentotaito on huono. Sääsket talvehtivat maassa ja aikuistuvat juhannuksen tienoilla. Tämän jälkeen ne munivat viljoihin, joiden tähkä on juuri tulossa esiin. Toukat tuhoavat viljan jyviä. Tämän jälkeen ne pudottautuvat maahan ja ryhtyvät talvehtimaan.
Hessenin sääskien esiintymiseen vaikuttaa hyvin paljon viljelytapa. Silloin, kun sekä syys- että kevätviljat kylvetään samanaikaisesti, saa Hessenin sääsken toukat koko ajan riittävästi ravintoa selviytyäkseen ja lisääntyäkseen. Hessenin sääski talvehtii kotelona viljakasvin tyvessä.