Kivennäisaineiden merkitys ja suositeltava saanti

Kivennäisaineet eli mineraalit ovat ravinnosta saatavia suoja-aineita. Kivennäisaineet jaetaan kahteen ryhmään. Makrokivennäisaineisiin kuuluvat ne mineraalit, joita elimistömme tarvitsee suurempia määriä. Toiseen ryhmään kuuluvat mineraalit, joita elimistömme tarvitsee vähemmän. Näitä mineraaleja kutsutaan hivenaineiksi. Natrium ja kalium ovat elektrolyyttejä. Ne säilyttävät elimistön nestetasapainon.

Kivennäis- ja hivenaineet sekä elektrolyytit

  • Esimerkkejä makrokivennäisaineista:  kalsium, fosfori ja magnesium
     
  • Esimerkkejä hivenaineista:  rauta, sinkki, kupari, mangaani, jodi, kromi, seleeni, rikki, kloori
     
  • Elektrolyytit:  natrium, kalium

Monipuolisesta ruuasta saa riittävästi ravintoaineita D-vitamiinia lukuunottamatta. Jos maitotuotteiden käyttö on vähäistä, kalsiumin saanti voi jäädä liian niukaksi.  Kasvissyöjillä ja vähän lihaa syövillä raudan ja sinkin saanti voi olla niukkaa.

Natriumista ei tavanomaisessa suomalaisessa ruokavaliossa ole puutetta, vaan sitä saadaan usein liikaa ruokasuolasta.

Kuinka paljon kivennäis- ja hivenaineita tarvitaan?

Kivennäis- ja hivenaineiden saantisuosituksiin sisältyy varmuusvara, jonka vuoksi useimpien ihmisten tarve on pienempi kuin suositeltava saanti. 

Kivennäis- ja hivenaineita koskevat saantisuositukset eri ikäryhmille löytyvät kootusti Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 julkaistuista suomalaisista ravitsemussuosituksista "Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014": 
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitse...
(Liite 5, s. 50).