Ihminen on kasvattanut sikoja ainakin 7 000 vuotta. Sika on luonnostaan seurallinen, touhukas ja siisti eläin. Sillä on erilliset paikat syömistä, lepoa ja nukkumista sekä ulostamista varten. Ulkotarhassa sika tutkii ympäristöään, tonkii ja rypee mutakylvyissä. Kärsä on sian herkin kohta, ja siinä olevan hajuaistin avulla se tunnistaa ruokansa ja lajitoverinsa.
Suomalaiset sikalat jaetaan tuotannon mukaan seuraavasti:
Porsaat kasvatetaan karsinoissa noin kymmenen porsaan ryhmissä. Sika on kaikkiruokainen eläin, mutta sikaloissa vilja on sen tärkein ravinto. Pääosa sikojen viljarehusta on ohraa, mutta lisäksi siat syövät runsaasti myös erilaisia elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Näistä tärkein on juuston ja voin valmistuksessa syntyvä hera. Siat ruokitaan yleensä kahdesti päivässä, ja niiden päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan. Annos on 1–3,5 kg rehuseosta. Nykyään jalostuksella ja ruokinnalla pyritään kasvattamaan sioista lihaksikkaita ja ohutsilavaisia.
Sikojen hyvinvoinnin haasteena on hännänpurenta. Sikojen ympäristöön tai hoitoon liittyvät stressitekijät, kuten ahtaus, virikkeiden puute tai muutokset ruokinnassa, voivat laukaista hännänpurennan. Purtu ja tulehtunut häntä on eläimille kivulias.
Sikoja emakkosikalassa.
Sika porsii ensimmäisen kerran noin 10 kuukauden ikäisenä, jolloin se painaa noin 200 kiloa. Ensimmäistä kertaa porsivaa sikaa kutsutaan ensikoksi ja myöhemmin emakoksi. Emakon tiineys kestää vajaat neljä kuukautta, ja porsimisen jälkeen se tiineytetään uudestaan, ja se porsii uuden pahnueen.
Emakko porsii kerralla 10–14 porsasta, jotka painavat syntyessään alle puoli kiloa. Kun porsaat ovat parin kuukauden ikäisiä, ne painavat keskimäärin 20 kiloa. Tällöin niistä erotellaan lihasioiksi ja siitoseläimiksi kasvatettavat eläimet. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kg, ja se on sopivan kokoinen teurastettavaksi.
Emakko imettämässä porsaitaan. Porsassisaruksia kutsutaan pahnueeksi.
Merkin tarkoituksena on helpottaa kuluttajaa valitsemaan sianlihaa, joka on tuotettu turvallisemmin. Laatuvastuu-merkinnän voi löytää tuoreen sianlihan pakkauksesta sekä eineksistä, ruokamakkaroista ja leikkeleistä. Laatuvastuu merkintää ei siis löydy naudanlihan tai siipikarjan lihan tuotteista.
Laatuvastuu-merkityssä lihassa täyttyvät tietyt edellytykset eläinten terveyden ja tuoteturvallisuuden suhteen. Laatuvastuu-merkityssä sianlihassa ei ole salmonellaa ja lihan tuotannossa on minimoitu lääkkeiden käyttö. Terveydenhuoltoeläinlääkäri on käynyt tilalla 3-4 kertaa vuodessa ja sianlihan jäljitettävyys on taattu. Lue lisää Laatuvastuusta.