Normaali versio

Lehmä tuottaa maitoa

Lypsylehmien hyvinvointi

Lehmiä pidetään tuotantoeläiminä sen vuoksi, että ne tuottavat maitoa. Tämän vuoksi lehmiä nimitetään lypsykarjaksi.

Nautaeläimet sopivat Suomen oloihin hyvin, sillä ne pystyvät hyödyntämään pohjoisilla alueilla hyvin menestyviä nurmikasveja. Suomessa oli lypsykarjatiloja vuonna 2015 yhteensä reilu  8 300. Tiloilla oli keskimäärin 35 lypsävää lehmää.

Jos tila kuuluu terveydenhuoltojärjestelmän piiriin, tehdään jokaiselle tilalle oma terveydenhoitosuunnitelma. Se sisältää eläinlääkärin tekemän kartoituksen eläinten terveydentilasta, olosuhteista ja ruokinnasta sekä konkreettisia toimenpidesuosituksia terveyden ja tuottavuuden parantamiseksi.

Lehmät elävät navetoissa, jotka ovat joko parsinavettoja tai pihattoja. Parsinavetassa lehmä on yleensä kytketty kaulastaan kiinni parteen, jossa se syö ja lepää ja jossa se myös lypsetään. Lehmät voidaan lypsää myös erillisellä lypsyasemalla. Pihatossa lehmät ovat vapaana rakennuksessa, jossa niille on erillinen ruokinta- ja lepoalue. Lehmät lypsetään yleensä joko lypsyasemalla tai robotin avulla.

Kesällä toukokuun lopusta syyskuuhun lehmät yleensä ovat laitumella ja ne tulevat navettaan vain lypsettäviksi ja syömään väkirehuja. Lehmät lypsetään vähintään kahdesti päivässä: yleensä heti ensimmäiseksi aamulla ja toisen kerran iltapäivällä. Lypsyrobotilla varustetuissa pihattonavetoissa lehmät käyvät itsenäisesti lypsyllä 3 – 4 kertaa vuorokaudessa.

Ruokatieto_lehmät navetassa

Lehmiä parsinavetassa

Maidontuotanto perustuu poikimiseen

Taloudellisesti kannattava maidontuotanto perustuu siihen, että lehmän tuotantohuippua pidetään yllä antamalla sen poikia vuosittain uuden vasikan. Maito on alunperin tarkoitettu vasikan ravinnoksi.

Kun lehmiä lypsetään säännöllisesti ja ruokitaan riittävästi, lehmät tuottavat maitoa paljon enemmän kuin vasikka tarvitsee.

Vastasyntynyt vasikka painaa noin 40–60 kiloa. Vasikka kehittyy nopeasti, jo parin tunnin kuluttua syntymästä se ottaa ensimmäiset askeleensa. Syntyessään vasikka on yksimahaisen kaltainen kuten sika tai ihminenkin. Etumahojen ja pötsin kehittymisen myötä vasikasta tulee vähitellen märehtijä. Pötsistä kehittyy lopulta naudan ruuansulatuksen keskus.

Nimen lisäksi kukin vasikka saa EU:n alueella korvamerkin ja syntymätunnuksen. Merkissä on yksilöllinen tunnusnumero, joka on ikään kuin "lehmän sosiaaliturvatunnus". Naudat myös rekisteröidään valtakunnalliseen nautarekisteriin, josta voidaan seurata kunkin eläimen elämänvaiheita sen kuolemaan saakka.

Suomalaisen lehmän pääravinto on nurmirehu. Nurmirehua saadaan kesällä tuoreena laidunruohona ja talvella säilörehuna tai kuivattuna heinänä. Lehmien rehunkulutusta ja maitotuotosta seurataan tuotanto- tai karjantarkkailussa, ja tarkkailun perusteella lehmille tehdään ruokintasuunnitelma.

Ruokatieto_vasikka

Vasikan korvamerkissä on yksilöllinen tunnusnumero. Tunnuksen lisäksi jokaiselle vasikalle annetaan myös nimi.

Ruokatieto, Ruokavisa-logo