Paikallinen vuorovaikutus

Suomen maataloudelle tyypillistä on ns. sopimustuotanto.
Sopimustuotanto tarkoittaa sitä, että elintarviketeollisuus tekee tuottajien kanssa sopimuksen siitä, mitä kasveja viljellään tai mitä eläimiä kasvatetaan.

Sopimustuotannon avulla elintarviketeollisuus varmistaa, että heidän tarvitsemaansa raaka-ainetta on aina saatavilla. Vastaavasti tuottajalla on aina ostaja tuotetulle raaka-aineelle tai kasvatetuille eläimille.
Elintarviketeollisuus voi myös ostaa raaka-aineita keskusliikkeiltä, jotka hankkivat raaka-aineet kotimaisilta tai ulkomaisilta tuottajilta.

Ruokaketju on kuin helminauha

Ruokaketjussa on useita eri nivelkohtia. Ruoka joka on tuotettu maatiloilla, kulkee usein monen toimijan kautta. Raaka-aine kulkee ensin elintarviketeollisuudelle, jossa se jalostetaan myytävään muotoon. Tämän jälkeen tuote kulkee tukkuun josta se kuljetetaan kaupan hyllylle tai vaikkapa koulun keskuskeittiölle.  Kuluttajat tekevät ostopäätöksiä kaukana tuottajasta, sillä toimijoita on niin monia. Tuottajakaan ei tapaa kuluttajaa.

Kuluttajalla on kuitenkin erilaisia mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa tuottajien kanssa. Tällaisia ovat muun muassa tori- ja tilamyynti, suoramyynti, ruokapiirit. Näissä ruokaketju on lyhyt, joten kuluttajat varmistuvat tuotteen alkuperästä, laadusta ja turvallisuudesta.

Myös tuottaja saa suorempaa palautetta ja kehitysehdotuksia asioidessaan suoraan kuluttajan kanssa.
Yksi vaihtoehto onkin ruokapiirit, joissa ruokaa tilataan porukalla isompia määriä kerralla suoraan tuottajalta. Lue lisää ruokapiireistä.

Kaikki artikkelit aiheesta Ruuan tuotanto Suomessa