Normaali versio

Ravintolaelämä käynnistyy keisarikunnassa

Helsingistä tuli vuonna 1812 Venäjän keisarikuntaan kuuluvan Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Pääkaupungiksi muuttuminen oli tärkeä käännekohta Helsingille: kaupungista alkoi kasvaa Suomen väestön, kulttuurin, talouden ja hallinnon keskus.

Nuoren pääkaupungin ravintolaelämä käynnistyi vähitellen 1800-luvun alussa. Ravintolaelämä oli vaatimatonta, ja potentiaalinen asiakaskunta muutaman tuhannen asukkaan kaupungissa oli suppea.

Juhlat järjestettiin useimmiten kotona. Ravitsemis- ja majoitustoimintaa tarjosivat majatalot, kievarit, kellarit ja kapakat. Raatihuoneenkellari eli kaupunginkellari toimi porvarien kohtaamispaikkana.

Kahviloita ja kylpyläelämää

Helsinki sai vahvistusta ulkomailta, kun kaupunkiin muutti 1810–20-luvulla sveitsiläisiä kondiittoreita, jotka perustivat pieniä kahvila-ravintoloita. Näistä uranuurtajana voidaan mainita sokerileipuri Christian Menn, joka avasi Töölön ravintolan nykyisessä Hesperianpuistossa.

Kaupunkiin muutti 1810–20-luvulla sveitsiläisiä kondiittoreita, jotka perustivat pieniä kahvila-ravintoloita.

Ravintolakulttuuri alkoi selvästi kehittyä 1830-luvulla erityisesti virkamiesten, opiskelijoiden ja matkailijoiden ansiosta. Seurahuone, Kaisaniemi ja Kaivohuone avasivat ovensa. Pian Helsinkiin tultiin viettämään myös kansainvälistä kylpyläelämää. Ullanlinnan Kaivopuistoon rakennettiin venäläisten suosima kylpylä.

Vuonna 1847 Helsingissä oli 32 majataloa ja ravintolaa, joiden lisäksi kaupungista löytyi kahviloita ja konditorioita. Ravintolaelämä oli hyvässä vauhdissa. Ulkomaalaisten kylpylävieraiden käynnit hiipuivat vähitellen 1850-luvulla.

Ulkona syöminen lisääntyi 

Maan vaurastuessa elinkeinoelämä monipuolistui. Etenkin rautatieyhteys Pietariin oli tärkeä koko elinkeinoelämälle. Hyvä taloudellinen tilanne, asukasmäärän kasvu ja rautatieyhteyksien rakentaminen edistivät myös kahvila- ja ravintolakulttuurin kehitystä. 1800-luvun loppupuolella Helsinkiin kehittyikin kukoistava kahvila- ja ravintolakulttuuri.

Vuosisadan lopulla sosiaalinen elämä siirtyi vähitellen kodeista ravintoloihin. Kodin ulkopuolinen ruokailu lisääntyi. Pitkien työmatkojen takia useat ihmiset eivät menneet kotiin lounaalle vaan söivät työpaikan lähelle syntyneissä vaatimattomissa ruokapaikoissa, joita oli esimerkiksi Rautatientorilla ja Hakaniementorilla. Lounaaksi ostettiin esimerkiksi keittoa, kahvia ja leipää.

Vuosisadan lopulla sosiaalinen elämä siirtyi vähitellen kodeista ravintoloihin. 

Alemmille yhteiskuntaluokille tarkoitetut ravintolat muodostivat 1870-luvun lopussa kolmasosan kaikista Helsingin ravintoloista.

Ulkomaisia vaikutteita

Helsinkiin ravintola-alan yrittäjät ja ravintoloiden henkilökunta tulivat usein ulkomailta 1800-luvulta alkaen. Työntekijät olivat usein ruotsalaisia tai saksalaisia. Ulkomaalaiset työntekijät toivat ravintoloihin samalla kansainvälisiä vaikutteita. Ruuat valmistettiinkin lähes yksinomaan ranskalaiseen tyyliin.

Loistokkaita illallisia

1800-luvun lopussa etenkin yhteiskunnan eliitti alkoi nauttia ravintoloiden tarjonnasta. Ravintolat seurasivat kansainvälistä tyyliä.

Vuosisadan vaihteessa runsaimmat menut sisälsivät parhaimmillaan yli 10 ruokalajia.

Vuosisadan vaihteessa runsaimmat menut sisälsivät parhaimmillaan yli 10 ruokalajia: alkupalavoileipiä, keittoa, parsaa, kala- ja liha-annoksen, jälkiruuan, juustoja, hedelmiä ja kahvia. Tällaisia loistokkaita illallisia tarjottiin esimerkiksi Kämpin, Seurahuoneen ja Fennian hotelleissa. Naiset pääsivät ravintoloihin sisään vain miesseurassa.

Kieltolaki rajoitti

Vuosina 1919–1932 Suomessa oli voimassa kieltolaki, minkä vuoksi monet kokit lähtivät vapaampiin anniskelumaihin. Kieltolaista huolimatta ravintoloissa ja kahviloissa tarjoiltiin alkoholia tiskin alta. Tarjoilijat sekoittivat pirtusta juomasekoituksia tai kantoivat pöytiin ”kovaa teetä”. Laillisia ruokajuomia olivat esimerkiksi pilsneri ja hedelmäbooli.

Jakaantunut ruoka

Köyhän maan pääkaupungissa ruoka jakaantui 1930-luvulla epätasaisesti. Virkamiesperheissä syötiin tukevammin kuin työläisperheissä. Lisäksi vihannesten syöminen ei ollut kovin yleistä, esimerkiksi punajuuri ja porkkana yleistyivät vasta 1920–30-luvulla. Kasviksia pidettiin herrojen heininä.

Sota katkaisi kehityksen

Kieltolain päätyttyä 1932 Helsingissä avattiin uusia ruokaravintoloita moneen makuun. Kyseisellä vuosikymmenellä aloittivat toimintansa mm. Torni, Elite, Lasipalatsi ja Savoy. Ihmiset viihtyivät cocktailien ja suurten tanssiorkesterien parissa.

Kieltolain päätyttyä 1932 Helsingissä avattiin uusia ruokaravintoloita moneen makuun.

Sota-aika kuitenkin katkaisi ravintolakulttuurin kehityksen, ja elintarvikepula ja elintarvikkeiden säännöstely vaikeuttivat ravintoloiden toimintaa koko 1940-luvun. Viimeisenä päättyi kahvin säännöstely keväällä 1954.  

 

Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo. Kuvassa: Lasipalatsi/H.O.K. ravintola 2 (ns. Lasipalatsin HOK). Ravintolan hovimestarit ravintolan terassilla vuonna 1936.