Ulkona syömisen uusi nousu
1960-luvulla yleisravintoloiden ja hienompien ravintoloiden rinnalle perustettiin useita kotoisia, pieniä ravintoloita sekä baareja, grilliravintoloita ja pubeja. Keskioluen vapautuminen 1969 mahdollisti keskiolutravintoloiden tulon koko maahan.
Asiakkaita riitti opiskelijoista taiteilijoihin, työmiehiin ja johtajiin.
Ulkomailta tai laivoilta kannuksensa hankkineiden kokkien vetämissä ravintoloissa syötiin ja juotiin hyvin. Ravintolaelämää väritti ihmisten iso kirjo – asiakkaita riitti opiskelijoista taiteilijoihin, työmiehiin ja johtajiin.
Myös työpaikkaruokailu alkoi yleistyä 1950-luvulta lähtien. Suurin harppaus sen yleistymisessä tapahtui 1970-luvulla. Vuonna 2011 Suomessa oli noin 1 550 henkilöstöravintolaa. Kahdella kolmesta työssä käyvistä oli siis mahdollisuus ruokailla henkilöstöravintolassa, ja noin puolet näistä käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen.
Pikaruokaa 1970-luvulla
Pizzeriat, grillit, kasvisravintolat ja etniset ravintolat tarjosivat uusia makuelämyksiä 1970-luvulta lähtien. Tällaisten ravintoloiden määrä lisääntyi nopeasti, joten asiakkailla alkoi olla hyvin valinnan varaa. Ensimmäinen pikaruokaketju aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1975. Lapsiperheet alkoivat käydä ravintoloissa etenkin viikonloppuisin.
Aikakaudelle tyypillisiä ruokia
1970-luvulla tyypillisiä ruokaravintoloiden alkuruokia olivat munaruuat sekä graavi- ja savukalat. Pääruokana tarjoiltiin tavallisesti lihaa. Riekosta tuli suosituin riistalintu. Jälkiruokina nautittiin marja- ja hedelmäsalaatteja, juustoja, uunijäätelöä ja kreppejä. Lapsille laadittiin omat ruokalistat nauravine nakkeineen ja Mikki Hiiren juustoherkkuineen.
Suomalaisen ruokakulttuurin arvostus kasvoi vähitellen. Helsinkiläinen Palace Gourmet -ravintola sai Suomen ensimmäisen Michelin-tähden vuonna 1987. Tasokas fine dining vakiinnutti paikkansa helsinkiläisessä ravintolakulttuurissa.
Palataan juurille
2000-luvulla keittiömestarit ovat olleet Helsingin ravintolaelämässä entistä tärkeämmässä osassa. Leimallista 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle oli keittiömestareiden omien pienten ravintoloiden syntyminen.
Myös menuissa ja ruokien raaka-aineissa on tapahtunut muutoksia. Perinteisen ranskalaisen keittiön tilalle on tullut pohjoisten raaka-aineiden arvostaminen ja omille juurille palaaminen. Ravintolaruokaa valmistetaan aliarvostetuista ruhonosista ja juureksista, esimerkiksi possun poskesta tai kyljestä.
Pohjoisten raaka-aineiden arvostaminen ja omille juurille palaaminen.
Uudentyyppisissä ravintoloissa ei välttämättä ole lainkaan ruokalistaa. Sen sijaan luodaan tarkkaan mietittyjä menukokonaisuuksia, jotka ovat tiukasti kiinni sesongissa ja joiden myötä uusien raaka-aineiden maistelu helpottuu.
Kuva: Anne Lantto, Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat, suomisyöjajuo