Parsaherkkua Paddaisten kartanossa

Turunmaan Paddainen on yksi niitä harvoja maatiloja, joka viljelee Suomessa parsaa. Paddaisten kartano sijaitsee Paimionlahden rannalla. Lauha ilmasto soveltuu hyvin puutarhaviljelyyn.

Nykyiset kartanonomistajat aloittivat 1980-luvun lopulla laajamittaisemman parsanviljelyn. Jo 1920-luvulla Paddaisten kartanossa oli parsapenkkejä, mutta vain kotitarpeiksi. Puutarhaviljely kiinnostaa varsinkin kartanon emäntää. Parsasesonki kestää vain kuusi viikkoa, toukokuun alusta juhannukseen.

Parsa on erittäin työläs kasvatettava. Ensin kaivetaan 60 senttiä syvä oja, joka täytetään lehtimullalla. Kaikki rikkaruohot kitketään huolellisesti käsin. Sitten ojaan istutetaan parsantaimet siten, että niiden juuret levitetään. Taimet peitetään lisämullalla. Sen jälkeen seuraa neljän vuoden jakso, jolloin penkkejä säännöllisesti lannoitetaan ja kalkitaan. Neljän vuoden kuluttua hyvin kitketyt penkit peitetään hienolla hiekalla, jonka jälkeen ensimmäisiä hentoja parsanversoja päästään korjaamaan. Parsat leikataan 20 sentin syvyydeltä maasta. Satoa voi korjata kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Paddaisissa viljellään vain valkoista parsaa, joka vaatii enemmän työtä kuin vihreä parsa.

Alkukesän viikot ovat viljelijälle kiireistä aikaa. Ei riitä, että parsasatoa korjataan ja penkit kitketään ja pidetään kunnossa. Parsa on pakattava toimitettavaksi eteenpäin. Paddaisten parsa pakataan kartanon omalla etiketillä varustettuihin puolen kilon pakkauksiin ja lähetetään kaksi kertaa viikossa Helsinkiin. Päivän sato on noin 4 kiloa parsaa, josta 70 % menee myyntiin, osa on hylättävä ja loput syödään itse.

Heinäkuussa, sesongin päätyttyä, penkit lannoitetaan ja parsojen annetaan kasvaa. Niistä tulee pari metriä korkeita. Marras-joulukuussa ne leikataan, kun lehdet ovat paleltuneet ja kellastuneet.

Perheen isäntäväen mukaan parsaa voi syödä sesonkiaikaan kyllästymättä vaikka joka päivä. Suurinta herkkua ovat keitetyt parsanversot lämpimänä voivaahdon kera. Keväisen parsa-alkuruuan jälkeen pääruokana on kuhafileistä valmistettua kalamureketta, keitettyä pinaattia, pieniä porkkanoita ja keitettyjä perunoita - kaikki omasta puutarhasta. Jälkiruokana on piristävää Paddaisten raparperikompottia.

Parsasesongin päätyttyä on pienten herneiden vuoro. Ne eivät missään tapauksessa saa kypsyä liikaa, vaan ne on poimittava makeimmillaan.

Tilalla on myös limousine-rotuisia lihanautoja sekä hollantilaisia valkoisia texel-lampaita. Nämä lampaat tuottavat suhteellisesti enemmän lihaa kuin muut rodut. Lisäksi on ankkoja, hanhia ja kanoja.

Lokakuussa alkaa metsästyskausi. Isäntä pitää huolen siitä, että pakastin täyttyy riistalla. Kartano onkin lähes omavarainen: kalaakin saadaan, sillä kalavedet ovat lähellä. Oikeastaan vain maitotuotteet, kahvi ja tee ostetaan. Marjoja ja hedelmiä on syksyllä riittämiin. Paddaisissa viljellään muun muassa karhunvatukkaa sekä omenia, päärynöitä, luumuja ja kasvihuoneessa jopa viinirypäleitä.

Kalamureke kuhasta

4 kuhafilettä (noin 500 g)
sitruunan raastettu kuori
1 rkl perunajauhoja
suolaa, cayennepippuria, valkopippuria
3 dl maitoa
2 dl kuohukermaa

Jauha fileet monitoimikoneessa. Lisää muut ainekset, lopuksi kerma. Seoksen pitää olla kuohkeaa, melkein vaahtoa, kun kaadat sen voideltuun ja leivitettyyn kalamurekevuokaan. Kypsennä vesihauteessa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Kumoa vadille ja tarjoa pikkuporkkanoiden, keitettyjen pinaatinlehtien ja perunoiden kanssa.

Muri Murin ruukkuliha

2,5 kg naudanpaistia
2 tl salpietaria
1,5 rkl sokeria
suolaa ja vettä

Hiero sokeri ja salpietari lihaan, laita se ruukkuun ja ripottele suolaa huolellisesti joka puolelle. Kaada vettä päälle niin, että liha peittyy ja anna seistä 3 vuorokautta. Kaada sen jälkeen vesi pois ja keitä liha pehmeäksi padassa uudessa vedessä. Laita liha vielä puhdistettuun ruukkuun ja kaada keitinliemi päälle. Ennen tarjoamista ota liha ruukusta ja leikkaa viipaleiksi.

Lorvendricka-mustaherukkajuoma (ohje vuodelta 1910)

80 g kuivattuja mustaherukanlehtiä
1 kg kidesokeria
2 suurta sitruunaa
10 l vettä
0,5 tl hiivaa

Poimi ja kuivaa herukanlehdet toukokuussa, kun ne ovat uusia. Laita lehdet ja sokeri suureen saviruukkuun, lisää sitruunaraaste ja -mehu. Kaada kiehuva vesi päälle. Tee tämä aamulla, anna juoman seistä kylmässä päivä ja sekoita illalla joukkoon vesitilkkaan liuotettu hiiva. Seuraavana aamuna pitäisi juoman olla valmista pullotettavaksi. Siivilöi se ja kaada pulloihin, jotka suljetaan hyvin.

Säilytä kylmässä, muutoin pullot voivat räjähtää. Kahdeksan päivän kuluttua juomaa voi maistaa - se on vaahtoavaa ja auringonpaisteen väristä kuten samppanja ja tuoksuu kesälle ja mustaherukalle.

Paddaisten raparperikompotti

300 g raparperia
sokeria
1 rkl vanilliinisokeria

Poimi hennot raparperin varret mieluiten jo ennen juhannusta. Leikkaa ne kolmen sentin palasiksi (älä kuori) ja laita suureen paistokasariin. Peitä sokerilla ja anna sokerin sulaa hyvin miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia (ehdottomasti ei saa ruskistua). Varo myös, etteivät raparperinpalat rikkoonnu. Sekoita joukkoon vanilliinisokeri, anna jäähtyä ja tarjoa kylmänä.