Riista tuo villiä ruokapöytään

riistaa, makkaraa, patee, hillo
Riistalihan tunnistaa tummasta väristä ja aromikkaasta makuista. Syksyisin metsäs-tyskauden alettua, voi hyvin varustelluista lihatiskeiltä löytää erilaisia riistalintuja se-kä pien- ja suurriistaa.

Varmimmin riistasaaliiseen pääsee käsiksi tutun metsästäjän kautta tai lähtemällä itse jahtiin. Ruskan lisäksi värejä metsiin tuovat kirkkaisiin huomioliiveihin sonnustautuneet metsästäjät. Suomessa on 26 riistalintulajia ja 34 riistaeläintä, joiden metsästyskaudet alkavat syksyisin vaihtelevasti, laji- ja aluekohtaisesti.

Metsästyksen liittyvät alue- ja aikarajoitukset perustuvat eläinkantojen seurannan tuloksiin ja niiden tarkoituksena on varmistaa metsästyksen ekologinen kestävyys.

Ruskan lisäksi värejä metsiin tuovat kirkkaisiin huomioliiveihin sonnustautuneet metsästäjät.

Perinteisesti monelle metsästyskausi alkaa vesilinnuista loppukesästä, jolloin metsästysajan alettua puolenpäivän jälkeen voi kuulla ensimmäiset laukausten kajahdukset järvien lähistöiltä.

Metsästys harrastuksena

Metsästyksen päämääränä ei ole ainoastaan riistalihan saaminen vaan se on monelle harrastus, jossa suhde luontoon on tärkeässä osassa.

Metsälle mielivän täytyy suorittaa kirjallinen metsästäjätutkinto, jossa osoitetaan metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvien säännösten ja määräysten tuntemus. Tämän jälkeen saa metsästäjäkortin, joka astuu voimaan riistanhoitomaksun suorittamisen jälkeen.

Lisäksi hirvieläimien ja karhun metsästykseen vaaditaan ampumiskokeen tekemistä. Nykyään myös korostetaan metsästämisen vastuullisen ulottuvuuden ymmärtämistä ja eri metsästysmuotoihin on olemassa eettisiä ohjeistuksia.  

Alueelliset riistanhoitoyhdistykset järjestävät valmentavia kursseja metsästäjätutkintoon sekä ampumakokeita. Vuonna 2015 suomessa oli metsänhoitomaksun suorittaneita yli 300 000, joista metsällä kävi yli 200 000 henkilöä.

Riistalinnut pyydystetyimpiä

Vuonna 2015 metsästettiin eniten erilaisia riistalintuja. Pyydystetyin ryhmä oli vesilinnut, joita saatiin saaliiksi noin 409 500 kappaletta. Näistä yli puolet oli sini- eli heinäsorsia. Metsäeläimistä eniten pyydystettiin jäniksiä 217 600 kappaletta ja erilaisia hirvieläimiä 75 550 kappaletta.

Saaliin kaaduttua on sen asianmukainen käsittely tärkeää lihan säilyvyyden kannalta. Metsästyspaikalla saalis pistetään, eli sen veri lasketaan ja tehdään suolistus, jossa poistetaan vastaontelon sisäelimet.

Monella metsästysseuralla on käytössään elintarvikehuoneiksi hyväksytyt nykyaikaiset lahtivajat.

Riistasaalista riiputetaan viileässä ja varjoisassa paikassa lihan mureuttamiseksi. Riiputusaika on jotain päiviä, ja se vaihtelee eläinlajeittain ja eläimen iän mukaan. Tämän jälkeen eläimet nyljetään ja linnut kynitään, ja ruhot leikataan pienenpiin osiin.

Nykyään monella metsästysseuralla on käytössään elintarvikehuoneiksi hyväksytyt nykyaikaiset lahtivajat, joissa riiputus ja leikkaus tapahtuvat.

Mikäli metsästysseura toimittaa riistalihaa elintarviketeollisuudelle tai jatkojalostukseen täytyy ruhon kunto tarkistuttaa eläinlääkärillä. Lisäksi metsästäjille järjestetään lihan käsittelyyn liittyviä terveys- ja hygieniakoulutuksia. 

Korostetaan lihan omaa makua

Riistaliha on vähärasvaista ja siinä maistuu vahvasti riistan oma maku. Sen maustamisessa kannattaakin antaa lihan omien aromien maistua. Klassisilla mausteilla suolalla ja mustapippurilla pärjää jo vallanmainiosti, mutta riistalle sopivat myös voimakkaat vahvat yrtit, kuten timjami ja rosmariini.

Maustamisessa ja lisäkkeissä on hyvä muistaa myös eläinten oma elinympäristö. Monet metsäsienet ja marjat sopivat hyvin riistalle. Riistalihaa voi käyttää monin eri tavoin ruhonosasta riippuen, mutta parhaimmillaan se on pitkään haudutetuissa pataruuissa.

 

Pikastroganoff hirvestä
Riista-sienipihvit, kermakastike ja hunajaporkkanat
Riistalihan marinadi
Riistapatee
Teerisuon lintupaisti
Jäniskukko

Kuva: Ruokatieto/ Juha-Pekka Laakio