Päijät-Häme

Järvikalat ovat olleet tärkeitä särvinkaloja Vesijärven ja Päijänteen rannoilla. Parhaita ovat Päijänteen muikut, siika, särki, ahven, hauki ja Vesijärven lahna.

Pippoa ja röpörieskaa 

Hollolalainen näkkileipä eli pitoleipä on edelleen maittava alueellinen herkku. Pitoleipä nautitaan tietenkin hämäläisen piimäjuuston kanssa.

Itä-Hämeen leipäkulttuurin vahvoja edustajia ovat hapantaikinaan ohrasta valmistettu pippo ja rukiista leivottu röpörieska.

Jälkiruokana päijäthämäläinen tarjoaa leipäressua, talkkunoita ja rusinasoppaa.

Päijäthämäläiseen pitopöytään ovat usein kuuluneet lammasruuat. Myös sahti on erottamaton osa hämäläisiä pitoja. Sysmässä sahti valmistettiin erikseen miehille ja naisille.

Perunan kotiseutu

Perunanviljelyn ja perunaruokien kehittämisessä on Asikkalalla ollut merkittävä osa. Kappalaisena vuosina 1774–1790 toiminut Axel Laurell ansioitui perunankasvatuksen edelläkävijänä.

Hän kehitti viljelytapoja mutta myös valmistutti ja suositteli perunaa eri ruokiin, joista sitten tyypilliset perunaruuat kehittyivät. Näistä tunnetuimpia ovat lohikeitto, perunatuuvinki, perunamunavoi sekä penkkivelli.

Norri-kuppi

Norri-kuppi on päijäthämäläinen vastine irlantilaiselle Irish Coffeelle. Ennen kuin isännät pääsivät Norri-kupin ääreen, piti asioista neuvotella pitkään ja hartaasti.

Päijäthämäläinen vastine irlantilaiselle Irish Coffeelle.

Kun yhteisymmärrys syntyi, kädenpuristuksen lisäksi päätös sinetöitiin Norri-kupilla. Jokainen pani lusikan kahvikuppiin. Pannukahvia kaadetiin niin, että lusikan pesä peittyi. Sitten päälle kaadettiin pirtua sen verran, että lusikka jälleen kuultaa kahvin joukosta. Sokeria sai kukin halutessaan lisätä.