Uusimaa
Pääkaupungin kautta ovat uutuudet saapuneet myös muualle maahan, ja niin Uusimaa on muovannut koko Suomen ruokakulttuuria.
MEREN LÄHEISYYS LÖI LEIMANSA
Pitkä kesä ja edullinen meri-ilmasto ovat lyöneet leimansa Uudenmaan ruokakulttuuriin. Meri on mahdollistanut yhteydet etelään ja itään ja tarjonnut rannikkoseudulla kalaa päivittäiseen ruokaan.
Uudellamaalla on perinteisesti käytetty monenlaisia kaloja: silakkaa, kilohailia, kuoretta, nahkiaista, haukea, ahventa, siikaa ja lohta. Ennen kalaa säilöttiin kuivaamalla, suolaamalla tai hapattamalla. Nykyään tuoretta kalaa voi hakea toreilta ja kauppojen kalatiskeiltä.
Helsingin Kauppatorilla on järjestetty syksyiset silakkamarkkinat jo yli 270 kertaa!
Kartanot tapojen välittäjinä
Kartanot olivat Uudellamaalla ruokailuun ja ateriointiin liittyvien tapojen välittäjiä. Jo 1700–1800-luvun vaihteessa suurissa kartanoissa oli Ruotsista saadun esimerkin mukaan kasvitarhoja, joissa kasvatettiin piparjuurta, raparperia, viinimarjoja ja omenapuita.
Kasvisten käyttö levisi kartanoista kansan keskuuteen ensiksi oman maakunnan alueelle ja myöhemmin vierailujen kautta muualle Suomeen. Suomenlinnan rakentaminen ja varuskuntien upseeri- ja herraselämä kohottivat ja monipuolistivat ruokakulttuurin tasoa.
Perunaa kypsennettiin aluksi vain kokonaisina, mutta perunanviljelyn yleistyessä opittiin hyödyntämään muitakin kypsennystapoja. Inkoosta levisi perunapuuron valmistus muuallekin maakuntaan.
Inkoon puuroa voidaankin pitää Uudenmaan maakuntaruokana.
VAHVA KAHVILAKULTTUURI
Kun Helsingistä tuli maamme pääkaupunki, alkoi alueen ravintola- ja kahvilaelämä kehittyä. Myös konditoriat saavuttivat suosiota kahvin ja makeiden herkkujen ystävien keskuudessa.
Itä-Uudellamaalla on vahva konditoria- ja kahvilaperinne vaalittavanaan. Porvoon konditorioissa tarjottiin jo 1800-luvulla aleksanterinleivoksia.
Muita herkkuja olivat mazariinit, napoleoninleivokset, tuulihatut ja erilaiset runebergintortut. Hiekkakakut ja kinuskitortut ovat myös Itä-Uudenmaan perinteisiä leivonnaisia.
