Ruokaa taiteilijoiden tapaan

Tuusulanjärven rannalla vietettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kulttuurihistoriallisesti merkittävää elämää. Järven rantamille perustivat kotinsa niin Pekka Halonen, Jean Sibelius, Juhani Aho kuin Eero Järnefelt vaimoineen. Lisäksi lähettyvillä asusti vielä poikamies J.H. Erkko.

Jokaisessa talossa syntyi omia ruokaperinteitä, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Talojen emännät myös vaihtelivat innokkaasti uusia reseptejä keskenään.

Aterioilla pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon luonnon antimia eli sitä mitä Tuusulanjärvi, ympäröivä metsä ja omat ryytimaat tarjosivat. Jokainen talous olikin hyvin pitkälle omavarainen ja täydennystä ruokavarastoihin haettiin lähiseutujen kaupoista

Aterioilla pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon luonnon antimia.

Mistä oppi ammennettiin?

Perinteisesti ruoanvalmistusoppi siirtyi joko äidiltä tyttärelle tai anopilta miniälle. Täydennystä resepteihin haettiin keittokirjoista, joita 1900-luvun alussa ryhdyttiinkin innokkaasti suomentamaan. Lisätietoa sai hankkia esimerkiksi Järvenpäähän perustetusta kotitalousopettajaopistosta tai alan lehdistä.

Oma puutarha kaikkine kasveineen tarjosi mitä erilaisimpia makuelämyksiä. Pekka Halonen lisäsi mielellään salaatin joukkoon voikukkia ja palkittiinpa kyseinen taiteilija tomaateistaan Kaivohuoneen puutarhanäyttelyssäkin.

Aino Sibeliuksella oli kasvihuone ennen naapureitaan.

Vastaavasti taas Aino Sibelius sai palkinnon omenoistaan Tuusulan maamiesseuran järjestämässä näyttelyssä. Aino Sibeliuksella oli myös kasvihuone ennen naapureitaan.

Talven varalle säilöttiin puutarhan antimet, jotka sitten talven aterioilla antoivatkin täydennystä ruokavalioon. Halosenniemessä kokeiltiin myös kotiviinin tekemistä niin viinimarjoista, mustikoista kuin raparperistakin. Viininvalmistus loppui kuitenkin siihen, kun remonttimies oli juonut koko kellarin tyhjäksi.

Järven antimet

Taiteilijoista Juhani Aho oli innokkain kalamies ja järven antimia tarjottiinkin mielellään vieraille. Vaihtelua kalalle toivat mm. jänispaistit. Juhlia järjestettiin taiteilijataloissa aina kun siihen oli aihetta, mutta niissä panostettiin enemmän kauniisiin kattauksiin kuin ruokalajien määriin.

Panostettiin enemmän kauniisiin kattauksiin.

Etenkin sota-aikana ruoka oli kortilla, niin myös taiteilijayhteisössä. Voita, lihaa ja maitoa yritettiin hankkia sen verran mitä sitä oli kaupoissa saatavilla ja miten oma talous antoi myöten. Puutarhojen kasvimaita laajennettiin, jotta saataisiin suuremmat sadot juureksista ja vihanneksista.