Metsän satoa saaliiksi

Riista, luonnonmarjat ja metsäsienet elättävät ja ilahduttavat suomalaisia, nyt ja aina. Luonnonantimet aloittivat ruokakulttuurimme.

Jo 5 500 eaa. Suomen alueella on ilmeisesti käyty hylkeiden traaniöljyn ja nahkojen kauppaa. Hylkeenpyyntikylien, muun muassa Yli-Iin Kierikki, asuinalueelta on löydetty muualta tuotua meripihkaa, kuparia ja kultaa.

Hylkeennahka on Roomassa ollut kalliimpi kuin leijonan talja. Sen hinta on tuolloin vastannut käsityöläisen kuukauden palkkaa. Traaniöljyä vietiin vielä 1500-luvulla yli 300 000 litraa. Katolinen kirkko katsoi keskiajalla hylkeen kalaksi. Se avasi hylkeenlihan viennin, koska paaston aikana sai syödä kalaa.

Hyljettä vietiin paastoruuaksi.

Hyljettä paljon myöhemmin alkoi turkiseläinten, kuten ketun, kärpän, näädän ja oravan kaupallinen pyynti. Hirviä oli aiemmin paljon nykyistä vähemmän mm. siksi, että petoeläimiä oli paljon enemmän. Saaristossa linnustus oli aikoinaan tuottoisaa. Vanha tapa metsästää keväällä pesimään tulevia lintuja oli keino hankkia lisäravintoa ruuan suhteen vaikeana kevätaikana.

Kun kaskiviljely lisäsi teerien lukumäärää, oli teerijahti hyvin tuottoisaa. Laiduntaminen lisäsi myös jouhisorsien määrää ja kun tavi-, sinisorsa- ja haapanakannat olivat jo entuudestaan vahvat, saalista on saatu ilmeisesti nykyisiä vastaavia määriä jo 1900-luvun alussa.

Yleiset riistalajit tuontia

Nykyisin metsästettäviksi mahdollisia lajeja on Suomessa enemmän kuin ennen, mutta metsästyksen parissa lajeja on aiempaa vähemmän. Muun muassa isokuovi ja tilhi olivat aikaisemmin metsästettäviä, mutta nykyään ne ovat rauhoitettuja.

Nykyisistä riistalajeista moni on tullut tai tuotu muualta. Valkohäntäpeura tuotiin Amerikasta. Villisika on levinnyt Suomeen lähinnä Karjalankannaksen kautta. Nokikana ja punasotka ovat myös laajentaneet onnistuneesti esiintymisalueitaan, mutta ovat viime vuosina taantuneet. Fasaani menestyy hyvin talviruokinnan turvin.

luonnonmarjojen maa

Pohjoisen luonnon valoisa kesä kypsyttää luonnonmarjoihin erittäin korkeita aromipitoisuuksia ilman hiilijalanjälkeä.

Suomessa kasvavilla arktisilla marjoilla on monia ainutlaatuisia ominaisuuksia, joiden perusteella ne voivat erottua muista marjoista ja hedelmistä. Mustikka on jo saavuttanut supermarjan aseman kansainvälisillä markkinoilla, mutta myös puolukka ja viljelty mustaherukka täyttävät kaikki superkriteerit.

50:stä luonnonmarjasta 37 on syötäviä.

Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonmarjaa, joista 37 on syötäviä. Yleisempiä marjoja on noin parikymmentä.

Metsälajeja ovat mm. puolukka, mustikka, vadelma, ahomansikka ja etelänvariksenmarja. Suolla kasvavat mm. lakka, juolukka, variksenmarja ja isokarpalo. Tunturialueen marjalajeja ovat variksenmarja, riekonmarja, puolukka ja juolukka.

Metsäsienten runsaus

Sienet ovat olleet Suomessa herrojen ja lehmien herkkua. Tuskin mikään muu ruokalaji on jakanut suomalaisia niin jyrkästi kahteen leiriin kuin sienet. Toisille ne ovat ihastuttava syksyn herkku, toisille inhottavia limaisia epämääräisyyksiä.

Sieniraja on helppo vetää!

Sieniraja on helppo vetää: Länsi-Suomessa sieniä ei käytetty, Itä-Suomessa niillä on perinteisesti herkuteltu. Tosin länsisuomalaiset säätyläiset osasivat nauttia korvasienistä, kantarelleista ja tateista – muille siellä naureskeltiin.

Länsisuomalaisillekin sienet lopulta kelpasivat, kun ensimmäisen maailmansodan aikana elintarvikkeista alkoi olla todella pulaa. Länsi-Suomessa poimittiin vain sellaisia sieniä, joista tuli ”maitoa”. Siirtokarjalaisten tulo muualle Suomeen juurrutti myös sienten syönnin.

Sienistä tuli jokapäiväistä ruokaa 1980-luvulla, kun suomalainen sientenviljely alkoi kehittyä. Suomessa on tuhansia sienilajeja, joista monet kelpaavat syötäviksi.

 

Kuva: Valtoneuvoston kuva-arkisto, Sre:n ruokakuvat