Kartanoiden ruokakulttuuri

Ruokatieto, juhlapöytä
Alunperin kartanoita omistivat aateliset, mutta 1700-luvulta lähtien myös rikkaat kauppiaat, sotilashenkilöt ja virkamiehet saattoivat ostaa itselleen kartanoita.

Mikä on kartano?

Kartanot ovat muodostuneet eri tavoin. Kuningas saattoi antaa talon palkkioksi uskolliselle aatelismiehelle. Tämän ei tarvinnut maksaa veroa, vaan hän sai pitää talon tuotteet. 

Tila antoi työtä monille eri ammattiryhmille.

Maanviljelys ja metsätalous sekä karjanhoito olivat suurtilan tärkeimpiä elinkeinoja. Tila antoi työtä monille eri ammattiryhmille, ja suurtilalla saattoi olla työssä monta sataa henkeä.

Kartano oli oma maailmansa omine tapoineen. Kartanonomistaja perheineen ei seurustellut työväen kanssa. Joissakin tilaisuuksissa herrasväki ja työläiset saattoivat kuitenkin kohdata toisensa.

Kartanomiljöö

Kartanoon saattoi kuulua kolmisenkymmentä rakennusta, joilla jokaisella oli tarkoin harkittu paikkansa. Kartanon alueen muodosti kaksi osaa. Miespihaa ympäröivät päärakennus, sivurakennukset ja kartanon puisto.

Herrasväki ja palveluskunta asuivat päärakennuksessa, joka oli kartanon komein rakennus. Tallipihan varrella oli renkitupa, navetta, talli, sikala, kanala, ruoka-aitta, jääkellari, liiteri ja vaja.

Puistokuja eli istutettujen puiden reunustama tie johti päätieltä kartanoon.

Kivenheiton päästä kartanosta sijaitsivat riihi, saha, paja, sauna ja muonamiesten asunnot. Torpat ja ladot oli rakennettu kartanosta sivummalle. Puistokuja eli istutettujen puiden reunustama tie johti päätieltä kartanoon.

Omavaraistaloutta sesongin mukaan

Kartanoiden ruokakulttuuri oli ennen kaikkea omavaraistaloutta, joka osittain tarkoitti sitä, että omia tuotteita varastoitiin suuria määriä sekä osittain sitä, että työtä raaka-aineiden jalostamiseksi tehtiin paljon.

Ruuan valmistamiseen uhrattiin työtä, ruokaa kuljetettiin ja varastoista pidettiin tarkkaa lukua, mitkä kaikki veivät ison osan naisten ajasta.

Ruokatalous oli ratkaisevasti sidoksissa myös eri vuodenaikoihin.

Ruokatalous oli ratkaisevasti sidoksissa myös eri vuodenaikoihin. Jokainen vuodenaika tarjosi omia antimiaan, ja ruuan ja juoman ympärille rakentuneet rituaalit osuivat yhteen vuoden kohokohtien kanssa. Jokaisen uuden sesongin merkkinä oli, että uusia ruoka-aineita voitiin saada käyttöön.

Vuosikierto toi pysyvyyttä ruokajärjestykseen ja jatkuvuutta sukupolvesta toiseen. Näin vanhat valmistusmenetelmät pysyivät elossa suullisen muistitiedon varassa. Tässä taloudenhoitajat olivat korvaamattomia.

Vanhat valmistusmenetelmät pysyivät elossa suullisen muistitiedon varassa.

Sosiaalista ja vieraanvaraista 

Kolmantena herraskartanoiden ruokakulttuurin keskeisenä piirteenä oli itsestäänselvä jako miesten ja naisten töiden kesken. Naiset vastasivat kaikesta, millä oli tekemistä ruokavarastojen, ruuanlaiton, kattauksen ja tarjoilun kanssa.

Miehet metsästivät ja kalastivat, mutta jättivät saaliin sitten naisten huolehdittavaksi. Isännättömissä taloissa emäntä otti huolekseen myös maanviljelyn, joka tavallisimmin oli miehen valvonnassa. Tilan ryytimaat ja puutarhat olivat alueita, joilla tarvittiin sekä miehen että naisen huolenpitoa.

Ateriointiin liittyi yhdessäolo. Väkeä oli paljon ja vieraanvaraisuus runsasta. Herraskartanoiden ruokakulttuurin yksi tärkeä piirre olikin aterioiden merkitys sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Suku, ystävät ja eri sukupolvet koottiin ruokapöydän ympärille.

Väkeä oli paljon ja vieraanvaraisuus runsasta.

Ruokailu jakoi päivän ja muotoili päiväjärjestyksen. Ihmisten ajatuksia askarruttivat ruokaan liittyvät seikat. Isäntäväen vieraanvaraisuuteen ei kuulunut vain vuodepaikka, vaan halu näyttää, mitä varastoissa oli ja että keittotaito oli korkealla.