Ruokakulttuuri 1500 - 1700-luvuilla

Tavoite pitää nälkä loitolla leimasi suomalaisten ruokasuhdetta näinä vuosisatoina. Ruuan riittämiseksi viljeltyä ja kerättyä satoa säilöttiin ja varastoitiin, sillä tuoreita raaka-aineita saatiin vain osan vuodesta.

Renessanssi merkitsi Suomessakin aikakautta, jolloin tarjoiluun, pöytäastiastoon ja ruokailutapoihin alettiin kiinnittää suurempaa huomiota. Tähän vaikutti erityisesti Juhana-herttuan hovinpito Turun linnassa vuosina 1556 - 1563.

Juhana-herttua ja puolalainen Katariina Jagellonica, sittemmin Ruotsin kuningaspari, pitivät renessanssihovia Turun linnassa vajaan vuoden 1500-luvun puolivälissä. Katariina toi Suomeen ennen näkemättömien ylellisyystavaroiden lisäksi myös haarukan ja keittoastiat.

Herrainolutta herrasväen käyttöön ja renginolutta työväelle.

Paitsi vehnää, ruista, ohraa ja papuja, kartanon ruoka-aitassa riippui sianlihaa, kuivattua suolalihaa, lampaan ja vuohen ruhoja, kuivattuja haukia ja ilmeisesti suolaan säilöttyä "ruokakalaa" ja voita tynnyrissä. Ruokajuomana oli olutta; herrainolutta herrasväen käyttöön ja renginolutta työväelle.

Makusuosikkina kylläisyys

Elintarvikkeista, joita käytettiin 1500-luvun suurtalouksissa, tuskin saatiin kovin monipuolista ruoka-aineiden yhdistelmää hienostuneemman ruokakulttuurin kehittämiseksi. Ruuan koostumus pysytteli raaka-ainetasolla. Runsas suolaus, jota tarvittiin ruuan säilyvyyden turvaamiseksi, tuhosi osan raaka-aineen mausta. Tavoitteena olikin ennen kaikkea nälän pitäminen loitolla.

Makutottumukset taas tähtäsivät kylläiseen oloon. Tuoretta ravintoa saatiin vain tiettyinä vuodenaikoina.

Tietoa siitä, miltä herrasväen ruokajärjestys ja ateriat yleensä näyttivät ei ole, mutta voidaan olettaa, että ne eivät paljon eronneet suurissa talonpoikaistaloissa vallitsevista tavallisen kansan ruokatottumuksista.

Kun kello oli 7, saatiin aamiaista; päivällinen oli kello 12 ja illallinen kello 20.

Väki herätettiin työhön kello 4 aamulla. Kun kello oli 7, saatiin aamiaista; päivällinen oli kello 12 ja illallinen kello 20. Nähtävästi ruoka-aikoja muutettiin, kun vuodenaika ja työt vaativat.

Katettu pöytä osoitti sosiaalista asemaa

Suomen ruokakulttuuria koskevia tietoja on 1600-luvulta säilynyt harvassa.

Barokin hovikulttuurissa alettiin myös katettu pöytä nähdä taiteellisena luomuksena. Hovi ja aatelisto, suurmiehet ja diplomaatit eivät enää pyrkineet erottautumaan muista ruuan määrällä ja vatsan kylläisyydellä, vaan järjestämällä ruuat, aterioinnin ja pöytäkaluston luokkatietoisen mallin mukaan.

Ruoka sai uuden tehtävän osoittaa isäntäväen kuulumista tiettyyn sosiaaliryhmään. Se oli merkki sen ajan nykyaikaisuudesta ja samalla perinnetietoisuudesta. Ruuanvalmistustekniikka oli hienostuneempaa, ruoka-aineiden käyttö oli vähemmän ylenpalttista ja ruokalajien vaihtelu oli suurempi kuin edellisellä vuosisadalla.

Keskiajan mässäily ja paastoaminen olivat korvautuneet herkuttelulla ja itsekontrollilla, kohtuuton ahneus hyvällä ruokahalulla.

Ruoka-aineita eri puolilta maailmaa

Tultaessa 1700-luvun puoliväliin ylempien säätyjen keskuudessa vallitsi suurempi ruuansaannin varmuus, aterioiden säännöllisyys ja ruokalajien vaihtelu. Kaupankäyntiin perustuva talouselämä, valtioiden vakiintuminen ja yhä eriytyneempi työnjako takasivat ruoka-aineiden saannin maailman kaikilta kulmilta.

Muutos alkoi kahvin saapumisella Tukholmaan 1680-luvulla ja Helsinkiin ilmeisesti isonvihan päätyttyä 1720-luvulla. Ruotsin Itä-Intian komppania (perustettu 1731) alkoi antaa hovi- ja kartanokulttuuriin omaa lisäänsä: eksoottisia astiastoja, tekstiilejä, nautintoaineita ja mausteita.

Eksoottisia astiastoja, tekstiilejä, nautintoaineita ja mausteita.

Suomessa elämäntavalle ja sen uudenaikaisuudelle merkitsi paljon Viaporin ja siihen liittyneen upseeri- ja herraskulttuurin tulo 1740-luvun lopulla.

 

Teksti: Ruokatieto ja Maritta Joutjärvi & Helena Saine-Laitinen
Kuva: Scandinavian Stockphoto