Kotimainen hunaja tuontihunajaa elinvoimaisempaa

11.02.2000
Suomalainen hunaja voittaa laadussa tuontihunajan kirkkaasti, osoittaa Suomen
Mehiläishoitajain liiton (SML) teettämä laatuanalyysi vuosilta 1995 - 98. SML:n
toiminnanjohtaja HEIKKI VARTIAISEN mukaan monien tuontihunajien entsyymit ovat
tuhoutuneet lähes kokonaan käsittelyn, varastoinnin ja kauppakunnostuksen
aikana. SML:n mittauksista Vartiainen päättelee, että tuontihunajien
ravitsemuksellinen ja terveydellinen arvo on selvästi heikompi kuin
kotimaisilla hunajilla.

Entsyymit ovat hunajaväen mukaan oleellinen osa hunajan ravitsemuksellista
arvoa. Entsyymit hajoavat vähitellen ajan mittaan tai kuumennettaessa. Vuosien
1995 - 1998 aikana analysoitu tuontihunaja sisälsi vain vajaan neljänneksen
kotimaisen hunajan invertaasi-entsyymipitoisuudesta. Analyysit teetettiin
aluksi Saksassa, mutta nykyään ne tekee Mikkelin ammattikorkeakoulun
laboratorio.

Joutsenlippuhunajalla myös laatuvaatimuksia

Hunajan laatua säätelee EU-direktiivi, joka on suomalaisten mehiläishoitajien
mielestä liian löysä. Siksi SML on liittänyt Hyvää Suomesta -joutsenlipun
käyttöön laatuvaatimuksia hunajan 100-prosenttisen kotimaisuusvaatimuksen
lisäksi. Liitto on Finfoodin jäsen ja myöntää itse joutsenlipun käyttöoikeuden
tuottajille, tarkastettuaan hunajan laadun.

SML:n kuluttajaneuvoja ANNELI KANKARE kertoo, että tuottajat halusivat
joutsenlipun vain elinvoimaiselle ykkösluokan hunajalle. Väljempien EU-normien
tultua Suomessakin oli merkkejä siitä, ettei laadusta joka tarhalla enää
piitattaisi. Tavoite ei Kankareen mielestä ole pilviä hipova, vaan sillä
halutaan ainoastaan varmistaa, ettei ihminen pilaa mehiläisen tekemää työtä.

- Otamme vuosittain noin 200 näytettä satunnaisotannalla vähittäiskaupoissa
olevista hunajista, niin kotimaisista kuin tuontihunajistakin. Huonoimmat
hunajat ovat halpoja ulkomaisia sekoitteita. Niissä on sekaisin eriä
Argentiinasta ja Kiinasta tuotua hunajaa ja makua on tasoitettu varsin hyvällä
unkarilaisella hunajalla. Ovathan ne edelleen makeutusaineita, mutta hunajasta
ei oikein voi puhua, Kankare selvittää.

Lämmitys ja aika tuhoavat hunajan

Siitepöly on yksi kotimaisen hunajan tärkeimmistä laatutekijöistä. Siitepölyn
perusteella voidaan jäljittää hunajan alkuperämaa. Kankare kertoo ulkomaisten
hunajapakkaamoiden usein suodattavan siitepölyn pois, jolloin analyysit eivät
paljasta mistä maasta tai maista hunaja on peräisin. Siitepölyn
valkuaisaineiden uskotaan myös olevan terveellisiä hunajaa nauttivalle
ihmiselle.

Joutsenlipun laatuvaatimukset edellyttävät yli 35 milligrammaa invertaasia
kilossa hunajaa. Rajan alittavat pitoisuudet ovat SML:n mukaan merkki siitä,
että hunaja on käynyt läpi kovan lämpökäsittelyn. Luontaisesti hunajassa on
invertaasia yli 60 milligrammaa kilossa. Myös alhainen kosteuspitoisuus
merkitsee laatua, sillä vetinen hunaja alkaa helposti käydä. Kosteudessa
EU-direktiivin asettama yläraja ja suomalainen laatuvaatimus ovat lähellä
toisiaan, 20 prosenttia hipoen.

Hydroksimetyylifurfuraali (HMF) puolestaan on mehiläisille myrkyllinen
sokereiden hajoamistuote. HMF-pitoisuus kuvaa hunajan tuoreutta ja elinvoimaa,
koska aineen pitoisuus nousee hunajan ikääntyessä. SML:n mittauksissa
tuontihunajan HMF-pitoisuus on ollut keskimäärin kolme kertaa korkeampi kuin
kotimaisen hunajan. EU-direktiivin mukaan HMF:aa saa olla hunajassa enintään 40
milligrammaa kilossa, mutta suomalaisella laatuhunajalla yläraja on vedetty 15
grammaan kilossa. Hellävaraisesti käsitelty hunaja täyttää HMF-laatuvaatimukset
noin kolme vuotta.



50 hunajan täysammattitaloutta

Suomessa on noin 4 000 mehiläishoitajaa, joilla on keskimäärin 10 pesää
kullakin. 500 tuottajalle mehiläistuotanto on merkittävä tulonlähde, noin 50
taloutta elää pelkästään näistä mustaraidallisista työläisistään. Yksi pesä
tuottaa noin 40 kiloa hunajaa vuodessa, pohjoiseen mentäessä vähemmän. Suomessa
kesymehiläiset ahkeroivat joka kesä keräämästään medestä noin kaksi miljoonaa
kiloa hunajaa. Lisäksi hunajaa tuodaan noin miljoona kiloa.

Tuottajat saavat pakkaamattomasta hunajakilosta hieman yli 30 markkaa ja
kuluttaja saa ostaa kotimaista hunajaa vajaan 60 markan kilohintaan. Osa
tuontihunajasta on kotimaisen hinnoissa, mutta sitä saa myös jopa puolet
halvemmalla. Kankareen mukaan suurkeittiöt, ravintolat ja elintarviketeollisuus
hankkivat tarvitsemansa hunajan pääasiassa suoraan maahantuojilta.
Maahantuojien kautta tulleen hunajan laatua SML ei ole tutkinut. Joillakin
keittiöillä on sopimuksia myös kotimaisten tuottajien kanssa. (Finfood)