Suomalaiset tutkijat: Ravintokuidulle tarvitaan tarkempi määritelmä

03.06.2011
Ravintokuidulle ei ole yleismaailmallisesti sovittua määritelmää eikä sen kaikkia terveysvaikutuksia vielä tiedetä. Tarvetta määritelmälle ja lisätiedolle on, koska ravitsemussuosituksissa kehotetaan lisäämään kuidun saantia. Asian nostivat esiin suomalaiset tutkijat Nutrition Reviews-lehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Runsas kuidun saanti yhdistetään vähäisempään riskiin sairastua useisiin elintasosairauksiin ja jopa pienempään kuolleisuuteen. Kuidun saanti on länsimaissa yleensä vähäistä. Kuitu kiinnostaa kuluttajia, joten elintarviketeollisuuskin on alkanut lisätä tuotteisiinsa erilaisia kuituja.

Synteettisiä ja luonnon polymeerejä

Esimerkiksi inuliinia ja polydekstroosia käytetään juomissa ja maitovalmisteissa sekä kuituna että suotuisien maitohappobakteerien ravintona. Tutkijat vertasivat artikkelissaan inuliinia ja polydekstroosia viljakuituun: niiden hiilihydraattien laatua ja rakennetta sekä niihin liittyneitä muita yhdisteitä, liukoisuutta, geeliytyvyyttä, fermentoituvuutta sekä terveysvaikutuksia ja peilasivat tutkimustietoa nykyisiin kuitumääritelmiin.

Inuliinia eristetään tietyistä kasveista, kuten sikurista. Inuliini on liukoinen imeytymätön fruktoosipolymeeri. Polydekstroosi on synteettinen glukoosipolymeeri. Ne ovat molemmat rakenteeltaan yksinkertaisempia kuin viljakuitu, mutta kaikilla niillä on osoitettu terveysvaikutuksia.

Milloin jokin aine on kuitu?

Ravintokuituja ovat hyvin erilaiset kemialliset yhdisteet. Yhteistä niille on, että ne eivät imeydy ohutsuolessa. Elintarvikkeissa voi olla kuitua luonnostaan tai lisättynä.

Elintarvikkeisiin lisättävältä kuidulta vaaditaan sekä EU:n ja Codexin kuitumääritelmän mukaan tieteellisesti osoitettu näyttö suotuisista terveysvaikutuksista. Codex Alimentarius on YK:n alainen organisaatio, joka päättää kansainvälisesti ruuan laatunormeista.

Euroopan unionin kuitumääritelmän mukaan kuitua ovat myös yksinkertaiset, vain 3 - 10 sokerimolekyyliä sisältävät yhdisteet, jotka eivät pilkkoudu eivätkä imeydy ruuansulatuskanavassa.  EU:n määritelmä hyväksyy näin ollen esimerkiksi frukto-olikosakkaridit ja galakto-oligosakkaridit inuliinin ja polydekstroosin kuiduksi, mutta amerikkalainen Codeksin kuitumääritelmä jättää päätöksen kansallisille viranomaisille.

Koska kuiduksi määriteltävät aineet ovat moninaisia, kuidun analyysimenetelmistä pitäisi myös sopia, jotta kuidun määrä voidaan kertoa pakkauksissa kuluttajille. Perinteinen kuidun analyysimenetelmä ei tunnista esimerkiksi inuliinia tai polydekstroosia, koska ne liukenevat alkoholiin. Kuidun analysoimiseksi tarvitaan jo nykyisinkin monta eri analyysiä.

Erilaisia fysiologisia vaikutuksia

Suositusten tavoitteena on lisätä kuitujen kokonaismäärää terveyden nimissä. Kuitujen terveysvaikutus riippuu kuitenkin siitä, mitä kuituja ravinto sisältää.

Kuitupitoinen ravinto ehkäisee ummetusta ja edistää suoliston terveyttä monella tapaa. Runsas kuidun saanti antaa suojaa myös sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta, verenpainetautia ja lihavuutta vastaan. Erityisesti liukoista, viskoosia kuitua on tutkittu näiden elintasosairauksien yhteydessä, koska se tasapainottaa aterianjälkeistä veren sokeripitoisuutta ja vähentää kolesterolin määrää.

Inuliini ja polydekstroosi edistävät suolen toimintaa samankaltaisesti kuin viljakuitu. Paksusuolen bakteerit käyttävät niitä ravinnokseen, alentavat suolen happamuutta ja lisäävät bifidobakteerien määrää, mikä on suotuisaa suolen terveydelle. Ne myös lisäävät ruokamassaa suolessa, mikä ehkäisee ummetusta.

Sen sijaan inuliinilla ja polydekstroosilla ei näyttäisi olevan vaikutusta veren sokeri- ja kolesteroliarvoihin.

Kauran beetaglukaani vähentää kokonaiskolesterolin ja haitallisen LDL-kolesterolin määrää. Täysjyväviljan kuitu näyttäisi tasaavan aterianjälkeistä verensokerin nousua, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia. Viljassa on sekä liukenematonta että liukoista kuitua.

Osa kuidun terveysvaikutuksista on todettu epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa selitys on löytynyt tiettyjen elintarvikkeiden käytöstä. Puuttuu tietoa, mikä näissä elintarvikkeissa vähentää sairastumisen riskiä. Siksi inuliinin tai polydekstroosin pitkäaikaisen käytön yhteyttä elintasosairauksiin on suomalaisyhteenvedon mukaan vaikea osoittaa.

Vilja ja kasvikset ensisijaisia kuidun lähteitä

Vaikka yksittäisillä kuiduksi luokiteltavilla yhdisteillä on terveysvaikutuksia, niiden terveyttä edistävä vaikutus on vähäisempi kuin viljan tai kasvisten kuiduilla. Vilja ja kasvikset ovat luonnostaan hyviä kuidun lähteitä.

Lisäksi viljassa ja kasviksissa on muita ravintoaineita ja yhdisteitä, kuten fenolisia yhdisteitä, joiden samanaikainen läsnäolo suolistossa voi selittää myös niiden kuidun terveysvaikutuksia.

Kuidun saanti on Suomessa suositeltua vähäisempää sekä aikuisilla että lapsilla. Suolen toiminnan kannalta on arveltu, että aikuisen olisi hyvä saada kuitua energiantarpeen mukaan 25 - 35 grammaa päivässä. Mutta runsaammastakaan saannista ei ole haittaa. Lapsille ei ole omaa kuitusuositusta. (Ruokatieto – Taina Luova)

Lähde: Raninen K, Lappi J, Mykkänen H ja Poutanen K. Dietary fiber type reflects physiological functionality: comparison of grain fiber, inulin and polydextrose. Nutrition Reviews 2011;69(1):9-21

Täysjyväleipää ei kannata hylätä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (8.4.2011)
Runsaasta kuidun saannista on hyötyä myös pienille lapsille (24.2.2011)
VTT kehittää runsaskuituisia pakasteleivonnaisia (14.10.2010)
Efsa julkisti viitearvot hiilihydraateille, kuidulle, rasvoille ja vedelle (12.4.2010)