Vesiviljelykonferenssi: Kalan kasvatusta voi ja tulee lisätä selvästi Itämeren alueella

05.10.2011
Viljellyn kalan tuotantoa voidaan Itämeren alueella lisätä huomattavasti, jos tuotantolaitosten sijainti suunnitellaan niin, että ympäristö- ja elinkeinotavoitteet sovitetaan yhteen. Samalla vähennetään kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia. Tätä mieltä olivat Itämeren maiden asiantuntijat Helsingissä järjestetyssä kansainvälisessä kestävää vesiviljelyä kehittävässä konferenssissa.

Konferenssin loppujulistuksen mukaan Itämeren alueella on potentiaalia lisätä kalan ja äyriäisten kasvatusta sekä makeassa että merivedessä, niin vesialueilla kuin maalla.

Suomessa hallitus haluaa edistää ravinteiden kierrätystä Itämeressä lisäämällä Itämeren omien kalojen käyttöä vesiviljeltävien kalojen rehussa. Sammen, siian ja kuhan kasvatusta kehitetään menestyslajeiksi valtalaji kirjolohen rinnalle.

Pitkäjänteistä kasvua pitemmillä luvilla

Eurooppalaisten vesiviljelijöiden järjestön Federation of European Aquaculture Producersin puheenjohtaja Courtney Hough piti tärkeimpänä, että vesiviljelyn lupamenettelyä kehitetään pitkäjänteisemmäksi. 5 – 7 vuoden ympäristölupa ei riittävästi motivoi investoimaan kestävään tuotantoon. Esimerkiksi Suomeen on 2000-luvulla syntynyt vain kaksi uutta vesiviljely-yritystä.

- Saammeko ruokaa, jota haluamme? Vesiviljelyn avulla on mahdollistaa rakentaa vihreää kasvua. Viljelylupien mahdollistettava pitkäaikaiset investoinnit, Hough korosti.

Vesiviljelyn tulevaisuuden perusta muodostuu konferenssin mukaan neljästä kulmakivestä: ympäristötehokkuus, taloudellinen kannattavuus, yhteisöllinen hyväksyttävyys sekä houkuttelevuus elinkeinona. Viranomaisten ja yritysten ja järjestöjen yhteinen lähestymistapa toimialan kehittämiseen uskotaan varmistavan tuotannon kestävyyden sekä luovan edellytyksiä sen kannattavuudelle.

Hough puhui erityisesti kestävän kehityksen yhteisöllisestä ulottuvuudesta, eli siitä, miten hyväksyttyä ja haluttua kala ja kalankasvatus ovat. Mittarina hän piti muuan muassa sitä, miten ala vetää nuoria työntekijöiksi ja yrittäjiksi.

Houghn mukaan tutkimukset osoittavat, että vesiviljelypaikkakunnilla tuotannon katsotaan tuovan alueelle paljon hyvää. Tästä tyytyväisyydestä hän ehdottaa lisää kuluttajaviestintää, jotta myös ruokavalintoja tekevät ihmiset kokevat tuotannon laajenemisen lähialueilleen hyvänä ajatuksena.

Yksi keino lisätä vastuullisuutta sekä ympäristön että hyväksyttävyyden näkökulmista on kalantuotannon sijainninohjaus, jonka avulla voidaan määrittää alueet, jotka soveltuvat hyvin vesiviljelyyn ja jossa suurempi tuotanto aiheuttaa vähemmän haittaa. Tällaista karttamallia on Suomessa alettu luoda.

Lisää omavaraisuutta kalaan

Konferenssin taustalla oli huoli siitä, että Euroopan riippuvuus kalan tuonnista kasvaa. Nyt noin 72 prosenttia Euroopassa syödystä kalasta tulee alueen ulkopuolelta.

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomessa kehitys on ollut vielä nopeampaa. Vain 20 vuotta sitten lähes kaksi kolmannesta syömästämme kalasta oli kotimaista, nyt enää neljännes. Samalla Suomessa kasvatetun kalan kilomäärä on pudonnut lähes puoleen 1980-luvun huippuvuosista.

Kalanviljely kiinnostaa hallituksia sekä taloudellisista, ekologisista että ruokapoliittisista syistä. Kansainvälisesti kalaa pidetään yhtenä tehokkaana ratkaisuna proteiininsaannin turvaamiseen, koska vaihtolämpöisenä eläimenä sen ei tarvitse lämmittää itseään, ja siksi rehusta jopa 80 prosenttia menee suoraan syötäväksi kalanlihaksi.

Kalanjalostuksella ja rehuja tuunaamalla hyötysuhdetta voidaan edelleen parantaa. Muilla kotieläimillä hyötysuhde jää alle 50 prosenttiin.

Luonto ei karkaa Kiinaan

Erityisasiantuntija Unto Eskelinen Riista- ja kalantutkimuslaitoksesta korosti, että Suomen on äärimmäisen tärkeää kehittää luonnonvaroihimme perustuvaa taloutta myös muun kuin matkailun alueella.

-Kaikki muu voidaan viedä Kiinaan, mutta ei Suomen luontoa. Kestävä luonnonvaratalous, jossa kierrätetään sekä ravinteita että energiaa, on Suomen voima, Eskelinen totesi.

Ylitarkastaja Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi, että Suomessa vesiviljelyä aiotaan lisätä sekä maalla sijaitsevissa kiertovesilaitoksissa että merelle ja sisävesiin asennetuissa kassikasvatuslaitoksissa. Kiertovesilaitoksen investoinnit ja sähkönkulutus tekevät siitä kalliimman tuotantotavan, joka sopii ennen kaikkea arvokalalajeille. Suomessa kiertovesitekniikalla viljellään sampea, siikaa ja kuhaa.

Perusruokakalaa, eli kirjolohta ja lohta, voidaan tuottaa jatkossakin pääasiassa vesistöihin sijoitetuissa kasseissa, joiden ylläpito ja siirtäminen on halvempaa.

Kasvatettua luomukalaa vuonna 2016

Vesiviljelyn luomusäädökset valmistuivat EU:ssa viime vuonna, ja niiden tulkinnasta keskustellaan edelleen. Kasvatuksen ja rehuraaka-aineen siirtymäaikojen vuoksi arvioidaan, että luomuviljeltyä kalaa saadaan myyntiin aikaisintaan vuonna 2016.

Suomessa ollaan Halosen mukaan kiinnostuneita luomuvesiviljelystä ja sitä varmasti tulevaisuudessa meilläkin harjoitetaan. Hidasteena ovat tämänhetkiset kalankasvatuksen ympäristölupasäädökset. Ne sisältävät ehtoja, jotka haittaavat säädösten tavoitteen eli kestävän kalatalouden toteuttamista. Esimerkiksi kasvatuskassin suurin koko sopii huonosti luomukasvatukseen, jossa kaloilla on oltava tavanomaista enemmän tilaa.

Luomukasvatuksen kokeileminen on suuri satsaus, koska ympäristöluvan saaminen vie nyt keskimäärin 2 - 3 vuotta ja se vaaditaan jo pieniltä, vuodessa yli 2 000 kiloa kalaa tuottavilta laitoksilta.

- Ympäristölupamenettelyssä on kehitettävä ja sitä ollaankin parhaillaan uudistamassa. Toisaalta se on jo nykyisellään Suomelle eduksi, koska kalanviljelymme on kansainvälisesti kestävällä tasolla, Halonen huomautti.

Vastuulliseen kalankasvatukseen kehitetään parhaillaan kansainvälisiä ehtoja samaan tapaan kuin luonnonkalojen ja äyriäisten kalastukseen on kehitetty kansainvälisiä vastuullisuusmerkintöjä, esimerkiksi Marine Stewardship Councilin MSC-merkki.

Eskelinen kertoo verranneensa vesiviljelyä koskevan Aquaculture Stewardship Councilin ASC-merkin kasvatusohjeluonnosta Suomen nykyiseen kalankasvatuslainsäädäntöön ja todenneensa, että Suomessa vaatimukset ovat monessa kohtaa jo nyt tiukemmat. Vielä ei tiedetä milloin ASC-merkki tulee käyttöön.

Rehuissa kasvi korvaa kalajauhoa

Tällä hetkellä arvioidaan, että kalanviljelystä aiheutuu 5 – 10 prosenttia Itämerta rehevöittävästä ravinnekuormasta. Tulevaisuudessa se voi olla jopa keino parantaa Itämeren tilaa.

Kalastus on tehokas tapa poistaa vesistöön joutuneita ravinteita, mutta kaikelle kalastetulle kalalle ei löydy menekkiä ihmisravinnoksi joko kalalajien haluttavuuden tai niiden sisältämien ympäristömyrkkyjen vuoksi. Tätä kalaa voidaan käyttää raaka-aineena kalanrehuissa, joista vierasaineet voidaan poistaa.

Nyt kalanrehusta yli 60 prosenttia koostuu toisista kaloista valmistetusta kalajauhosta ja loput kasviperäisistä ainesosista. Suomessa valmistetuissa kalanrehuissa kasviperäiset aineet viljellään pääosin Suomessa, mutta kalajauho on kokonaan tuontitavaraa. Arvioidaan, että Itämeren alueella mereen päätyy vuosittain jopa 500 tonnia fosforia muualta tuodun kalanrehuraaka-aineen muodossa.

Halosen mukaan rehujen kehitys etenee tällä hetkellä vauhdilla ja lupaavia, kasvipohjaisia raaka-aineita on odotettavissa markkinoille. Ne voivat hyödyntää ruokaketjun sivuvirtoja sekä vähentää riippuvuutta etenkin Itämeren ulkopuolelta tuodusta kalajauhosta.

Aquaculture Forum -konferenssin järjestivät Pohjoismaiden ministerineuvosto, maa- ja metsätalousministeriö sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kaksipäiväisessä tapaamisessa oli asiantuntijoita jokaisesta Itämerta ympäröivästä maasta. (Ruokatieto)

Viljeltävien kalojen hyvinvointivaatimukset täsmentyvät (13.10.2010)
Kirjolohen hiilipyrstönjälki suhteutetaan ravintosisältöön (9.8.2010)
Kalan vastuullisuus alkaa kiinnostaa Suomessa (29.3.2010)

Muualla verkossa:
Riista- ja kalantutkimuslaitoa: Aquaculture Forum (esitykset julkaistaan noin viikon kuluttua)
RKTL: Vesiviljely
EU:n komissio: Aquaculture