Entisaikojen laskiainen oli suuri syöminkipäivä

19.02.2001
Ensi sunnuntaina vietetään laskiaissunnuntaita ja varsinainen laskiainen
koittaa seuraavana tiistaina. Laskiainen elää nykyihmisten ajatiedossa
erityisesti ruokaperinteidensä ansiosta. Katolisena aikana laskiainen aloitti
40 päivää kestävän pitkäpaaston, joka loppui vasta pääsiäisenä. Viimeisenä
päivänä ennen paastoa pyrittiin syömään mahdollisimman riittoisaa ruokaa, kuten
lihalla höystettyä tukevaa hernerokkaa. Laskiaisen nimi tuleekin
roomalais-katolisen ajan kevätpaastoon laskeutumisesta.

Uskonpuhdistuksen jälkeen laskiaistiistai ei enää merkinnyt paaston alkua,
mutta katoliselta ajalta perityt tavat ja tottumukset pitivät sitkeästi
pintansa. Laskiaisena piti mässäillä, ja hernerokka, verimakkarat, rasvarieskat
ja läskipannukakut tekivätkin laskiaisesta suuren syöminkipäivän.

Mäenlasku varmisti pellavasadon

Kaikki nykysuomalaisille tutut laskiaisherkut eivät ole peräisin katoliselta
keskiajalta, vaan laskiaiseen on hiljakseen kertynyt uudempiakin
ruokaperinteitä. Laskiaispullat olivat alunperin säätyläisten herkkua, ja ne
alkoivat yleistyä vasta 1800-luvulla. Rasvassa paistetut munkit ovat alkujaan
olleet keskieurooppalaista laskiaisruokaa, vaikka niitä nykyään syödäänkin
pitkin vuotta.

Laskiaisen mäenlaskuperinne juontaa juurensa ikivanhasta työnjuhlasta,
vuotuistyön viimeisestä päivästä, jolloin naiset lopettivat pellavien,
hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Rasvaisia ruokia
notkuneen pöydän ääreltä siirryttiin iltapäivällä riehakkaaseen mäenlaskuun ja
huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja nauriita kuin
lautasia. Mitä pitemmälle kelkka liukui, sitä pitempiä pellavia oli tulossa.
(Finfood)

Lähteet:
Sirpa Karjalainen, Juhlan aika - suomalaisia vuotuisperinteitä (WSOY)
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto (Otava)