Kotimaisia luomuhilloja ja -makeisia saa vielä odottaa

20.11.1998
Kotimainen luomusokeri on muodostunut pullonkaulaksi luomujalosteiden
valmistuksessa. Leivonnaisten, hillojen, mehujen, makeisten, viinien tai
etikkapunajuurten valmistus ei onnistu ilman sokeria, ja jalostajille on
tarjolla toistaiseksi vain ulkomaista luonnonmukaisesti viljeltyä sokeria.

Sokerijuurikkaan luomuviljelyssä on omat niksinsä, ja tehtaan valjastaminen
luomusokerin jalostukseen vaatii runsaasti raaka-ainetta. Luomujuurikkaan
viljelytutkimukset ovat käynnissä, ja kotimaista luomusokeria voidaan odotella
markkinoille aikaisintaan parin vuoden kuluttua. Ruotsissa luomusokeria on
valmistettu muutaman vuoden ajan.

Luomusokeria tuodaan Paraguaysta ja Brasiliasta

Säädösten mukaan luomu-sanaa tai luonnonmukaisesti tuotettu - ilmaisua saa
käytää tuotteen nimessä, jos sen maataloudesta peräisin olevista raaka-aineista
vähintään 95 prosenttia on luonnonmukaisesti viljelty. Tuotteessa saa käyttää
enintään viisi prosenttia sellaisia raaka-aineita, joita ei ole saatavana
luomuna. Luomuasetus määrää tarkasti, mitkä aineet soveltuvat tähän viiden
prosentin osaan.

Sokeria viljellään luonnonmukaisesti, joten luomujalosteissa sitä tulisi
käyttää tavallisen kotimaisen sokerin sijaan. Markkinoilla on muun muassa
Paraguaysta ja Brasiliasta tuotua ruokosokeria, jota myydään vähittäiskaupoissa
30-40 markan kilohintaan. Kalliin hinnan lisäksi kaukaa tuotu sokeri ei sovi
luomujalosteiden imagoon. Ulkomainen luomusokeri kamppailee myös laatuongelmien
kanssa: ruokosokeri on osittain raakaa, eikä se ole yhtä makeaa kuin
sokerijuurikkaasta valmistettu tuote.

Luomuviljelijöitä tarpeeksi - juurikassadosta ei tietoa

Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksessa Perniössä on kokeiltu jurttien
luomuviljelyä muutaman vuoden ajan. Tutkimusjohtaja Kyösti Raininko uskoo, että
viljelyyn on realistiset edellytykset, ja se saadaan kannattamaan kovalla
työllä. - Ei tässä täydy mennä kovinkaan kauan ajassa taaksepäin, kun
kotimainen tuotanto oli pitkälti luomua. Ensin meillä on kuitenkin oltava hyvät
keinot ja neuvot viljelijöille, ennen kuin viljelysopimuksia ryhdytään
kirjoittamaan.

Rainingon mukaan luomuviljelijöitä ehkä riittää, mutta sokerijuurikassadosta ei
ole varmuutta. - Aloituskynnys viljelyyn on korkea, sillä nykyisissä tehtaissa
ei ole mahdollista tuottaa kovin pieniä määriä sokeria. Ensimmäisenä vuonna
viljelyyn pitäisi saada 200 hehtaaria, mikä tietäisi reilua 500 tonnia
luomusokeria, Raininko laskee.

Hinta ja kysyntä kulkevat käsi kädessä

Elintarviketeollisuudessa on kysyntää luomusokerille, mutta menekki
teollisuudessa riippuu ratkaisevasti sokerin hinnasta. - Hilloissa ja suklaassa
sokerin määrä on aika suuri, joten paljon yli kymmenen markan kilohinta ei voi
olla. Kaavailemillamme hinnoilla, mikä on noin kaksi kertaa tavallisen sokerin
hinta, luomujuurikkaan viljely olisi kannattavaa, Raininko sanoo.

Luomujuurikkaan viljely vaatii Rainingon mukaan runsaasti käsin tehtävää
rikkaruohonkitkentää. - Viljanviljelyssä ja ehkä vielä perunassa luomuun
siirtyminen onnistuu aika helposti, mutta tässä tarvitaan paljon käsityötä.
Viljelijät eivät halua palkata lisätyövoimaa, mitä sokerijuurikkaan viljely
vaatii. Toisaalta luomutilojen määrä kasvaa, ja alalla on merkittäviä yrittäjiä.

Työtä pelkäämätön korjaa sadon

Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen pelloilla luomujuurikkaasta on saatu hyviä
satoja - suurella vaivalla. Sen sijaan koeviljelijät, jotka yrittivät selvitä
konevoimin eivät Rainingon mukaan onnistuneet. - Rikkaruohon kitkentä vaatii
aikaa noin 150 tuntia hehtaaria kohti. Kitkentä kaksi kertaa kesässä riittää.

Tuholaisten torjuntaan löytyy Rainingon mukaan luonnonmukaiset keinot. -
Luomupellossa tuholaisten vaara on hieman pienempi kuin tavanomaisessa
viljelyssä, koska pellossa on enemmän taimia ja tuhohyönteisille kelpaavia
rikkakasveja.

Viljelypaikan valinnalla pystyy myös vaikuttamaan tuholaisiin. Sokerijuurikasta
ei kannata esimerkiksi viljellä havumetsän reunassa, jossa luteet,
sokerijuurikkaan pahimmat tuhohyönteiset, talvehtivat. - Olemme tutkineet myös
paperipottiin istuttamista, mikä saattaa olla luomutuotannossa kannattavaa.
Juurikas kylvetään pieneen paperituppeen, jossa se istutetaan. Sillä päästään
aika hyvin rikkakasveista eroon ja tuholaisvaarasta lähes kokonaan, Raininko
toteaa. (FF)