Kuluttajat uskovat kala-alan toimivan vastuullisesti Suomessa

22.11.2012
Kala suomalaisten ruokapöydässä –kuluttajakyselyn mukaan suomalaisista 59 prosenttia uskoo, että Suomen kala-ala toimii vastuullisesti ja parantaa Itämeren tilaa. Noin 13 prosenttia ei pidä toimintaa vastuullisena. Neljä viidestä katsoo, että Suomessa on tärkeää olla elinvoimainen kalastuselinkeino.

Toiminnanjohtaja Katriina Partanen Pro Kala –yhdistyksestä kertoi viime viikolla yhdistyksen teettämän kuluttajatutkimuksen tuloksista kalankasvattajille, kalastajille, sidosryhmille ja medialle.

Löydettävä yhteinen näkemys vastuullisuudesta

Suomalaiset aikuiset vastasivat syyskuussa, että 93 prosenttia meistä syö kalaa ja 81 prosenttia haluaisi syödä kalaa nykyistä enemmän.

– On tärkeää huomata, että kuluttajat luottavat vahvasti kotimaiseen kalaan, vaikka kalakantojen riittävyydestä meillä ja maailmalla on julkisuudessa puhuttu tänä vuonna todella paljon. Suomessa vastuullisuuden eteen on tehty jo vuosia töitä koko toimialalla, Partanen sanoi.

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä lähetti kala-alalle sellaisia terveisiä, että sisäinen keskustelu on tärkeämpää kuin median kautta käytävä. Alan on löydettävä yhteinen näkemys siitä, mitä vastuullisuus kala-alalla merkitsee.

Kalaopasta ei tunneta tai uskota

Yli puolet suomalaisista ei kyselyssä tiennyt ympäristöjärjestö WWF:n laatimista kestävän kalankäytön suosituksista. Neljännes tiesi suosituksista, mutta ei halunnut noudattaa niitä. Heidän joukossaan korostuivat vanhempi väestö ja Pohjois-Suomessa asuvat.

Vain neljännes pyrkii noudattamaan WWF:n suosituksia. Noudattajia oli eniten 15 – 24-vuotiaiden, työntekijöiden ja kotivanhempien ryhmissä.

Lähiruokaa suosivien osuus on noussut kahdessa vuodessa 51 prosentista 61 prosenttiin kuluttajista. He uskovat lisäävänsä kotimaisen lohen ja siian käyttöä. Kalan syöminen voisi lisääntyä helpostikin, sillä vuonna 2010 tehdyssä kuluttajakyselyssä sekä miehet että naiset uskoivat kumppaninsa haluavan syödä enemmän kalaa.

Läheltä pyydettyä tiskiltä – jos on

70 prosenttia ostaisi Suomessa kasvatettua tai pyydettyä kalaa, jos sitä on tarjolla. Saman verran vastaajista ostaisi kalaa mieluiten kalatiskiltä. Nyt jo 61 prosentin mielestä kauppojen kalavalikoima on kuitenkin yksipuolinen.

Lähes kaikki suomalaiset katsovat, että kala kuuluu suomalaiseen ruokakulttuuriin ja pitävät kalaa terveellisenä. Kalaa valitaan ennen kaikkea laadun ja tuoreuden perusteella. Edullinen hinta on tärkeää reilulle puolelle vastaajista, etenkin nuoremmille kuluttajille.

Vain 7 prosenttia sekaruuan syöjistä ei syö kalaa lainkaan. Sekaruokaa ilmoitti syövänsä 88 prosenttia vastaajista. Hankalaksi kalan valmistamisen kokee yhä harvempi, nyt noin 40 prosenttia kuluttajista.

Eettinen hyväksyttävyys kuuluu vastuuseen

Vanhempi tutkija Jaana Kotro Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä on tutkinut kuluttajien käsityksiä ruoka-alan vastuullisuudesta. Hänen mukaansa vastuullisuuteen liittyy eettinen hyväksyttävyys, johon usein kuuluu paljon lainsäädännön tason yläpuolella olevia seikkoja. Sidosryhmien tarpeet on otettava huomioon, kyse ei voi olla vain yrityksen hyväntekeväisyydestä tai sanoista.

- Ristiriita sen välillä mitä kerrotaan ja miten toimitaan vie sanoilta pohjaa. Esimerkiksi kaivosyritys Talvivaaran verkkosivuilla korostetaan voimakkaasti kaikenpuolista vastuullisuutta ja edelläkävijyyttä, mutta mikä on todellisuus?, Kotro huomautti.

Vastuullisuus on sidottu aikaan ja paikkaan, tämän hetken käsityksiin. Käsitys siitä, mikä on oikein, muuttuu tiedon lisääntyessä. Vastuullisuus on Kotron mukaan tolkun toimintaa sen hetkisissä oloissa.

Suomessa vastuu jää viestimättä

Kuluttajat haluavat, että yritykset viestivät vastuullisuudesta oma-aloitteisesti ja läpinäkyvästi. He odottavat vuorovaikutusta vastuullisuuden ulottuvuuksista. Ihmiset olettavat ja uskovat, että asiat hoidetaan hyvin, tätä mieltä on 84 prosenttia suomalaisista.

Osa ihmisistä on kuitenkin herännyt kysymään, miten voin varmistua siitä. Lisää vastuullisuustietoa halutaan ennen kaikkea tuoteturvallisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta pitää tärkeänä, että myös kalojen hyvinvointia tutkitaan tarkemmin.

- Moni yritys toimii vastuullisesti, mutta ei huomaa viestiä asiasta kuluttajille. Tieto on apuväline kuluttajalle ja kilpailutekijä yrityksille, Kotro summaa.

Suomen Kalankasvattajaliiton puheenjohtaja Johan Åberg huomautti, että vastuullisuus ei jokaisessa asiassa voi tarkoittaa lainsäädännön tason ylittämistä, koska lain taso vaihtelee maailmassa. Hänestä meillä Suomessa kalankasvatuksen lakisääteiset ympäristövaatimukset ovat maailman tiukimmat.

Kuluttajat eivät perää vastuullisuusmerkkiä

Vastuullisuus on Åbergin mukaan läsnä kalankasvattajan arjessa etenkin ympäristövastuun ja eläinten hyvinvoinnin kautta. Eläinsuojelulaki edellyttää, että kalojen terveyttä on vaalittava ja niitä on suojeltava kärsimykseltä. Åbergin mukaan kuluttajat eivät kuitenkaan ole kysyneet kaloihin eläinten hyvinvoinnista kertovaa merkintää.

- Emme ole maalissa kalojen hyvinvoinnin tai terveydenkään suhteen. Paljon kuitenkin tehdään näiden eteen, hän vakuuttaa.

Esimerkiksi antibioottien käyttö kalankasvatuksessa on Norjassa ja Suomessa romahtanut 1990-luvun alusta. Kaloja voidaan lääkitä vain eläinlääkärin luvalla, ei rutiininomaisesti. Kalojen rokottamisen ansiosta antibioottien käyttö lähentelee Kalankasvattajaliiton mukaan Suomessa jo nollaa.

Kansainvälinen kalankasvattajaliitto FEAP luo parhaillaan alalle hyvän toimintatavan ohjetta, jonka pohjalta Suomessa valmistellaan samaa. Kalankasvattajaliitossa luodaan kansallista toimintatavan kuvausta.

Kalankasvatus on ainoa ala, joka on onnistunut pienentämään rehevöittäviä vaikutuksiaan Itämeren suojeluohjelman tavoitteiden mukaan, Åberg kehuu. Kasviraaka-aineen osuus kalanrehuissa on kasvanut niin, että yhdellä rehuun käytetyllä kalakilolla saadaan nyt kilo ruokakalaa.

Vastuu vaihtaa maata

Paneelikeskustelu kala-alan vastuullisuudesta kokosi kuusi kala-aiheiden parissa työskentelevää asiantuntijaa.

WWF:n kala-asiantuntija Matti Ovaska vastaa Kuluttajan kalaoppaasta. Hän korosti sen perustuvan ekologiseen kestävyyteen nyt ja jatkossa. Päämääränä on siirtää kalastuspainetta uhanalaisista kalalajeista kohti hyvin kalastusta kestäviä lajeja. Lähtökohta ei aina käy yksiin ammattikalastuksen kanssa.

Vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen S-ryhmästä kertoi, että kaupalla on selkeä tavoite lisätä ja monipuolistaa kotimaisen kalan käyttöä. Tästä hyötyvät hänen mukaansa niin kala-ala kuin kauppakin.

Valokuvaaja, vapaa toimittaja Kukka Ranta on Kalavale-kirjan toinen kirjoittaja. Kirja kertoo kansainvälisen kalastuspolitiikan aiheuttaman ryöstökalastuksen sosiaalisista vaikutuksista eri puolilla maailmaa.

Ranta huomautti, että EU:n lainsäädännön mukaan yhteisön ulkopuolelta tuotavaan kalaan on pakollista merkitä vain pakkausmaa. Kalastusalueesta ei tarvitse mainita. Jos alkuperänä on vain Tyynimeri, ei voida tietää paljoakaan sen kalastaneiden ihmisten työhyvinvoinnista tai kalastuksen vaikutuksesta alueen ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Rannan mukaan esimerkiksi Kiinasta tai Thaimaasta tuotu kala ei suurella todennäköisyydellä ole peräisin näistä maista, vaan esimerkiksi rajusti ylikalastetulta alueelta Länsi-Afrikasta.

Kalankasvatuksessa huomioidaan työhyvinointi

Nykyinen Marine Stewardship Councilin myöntämä MSC-vastuullisuusmerkki mittaa kalastuksen ekologista kestävyyttä, mutta ei ota kantaa sen sosiaaliseen kestävyyteen, kuten lapsityövoiman käyttöön. Keskustelu kuitenkin käy kuumana, tulisiko kriteereitä laajentaa tähän suuntaan.

Uusi kasvatetulle kalalle luotu vastuullisuussertifikaatti Aquaculture Stewardship Councilin ASC-merkki ottaa huomioon työhyvinvoinnin. Itämeren murtovesiviljelylle ei kuitenkaan vielä löydy ASC-kriteereitä. Vesiviljelylle on luotu myös kansainvälinen Global GAP –standardi ja parhaillaan luodaan myös ISO-standardia.

Yhtä mieltä oltiin siitä, että Suomessa tulisi suosia Suomessa pyydettyä tai kasvatettua kalaa. Vaikka pyyntirajoituksista ja kalakantojen tilanteiden syistä oli eri mielipiteitä.

- Kansainväliset kollegat ihmettelevät miten Suomessa voi kalan omavaraisuus olla vain 30 prosenttia, kun maalla on näin paljon sisävesistöjä ja pitkä rannikko, Åberg kertoo.

Yhteiskunnan kalavastuuta arvosteltiin

Erikoistutkija Unto Eskelinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta haastoi keskustelua väittämällä, että kala-ala ei kuulu vastuulliseen suomalaiseen ruokaketjuun, vaikka sen pitäisi kuulua.

- Kalan pitäisi tulla osaksi ruokapolitiikkaamme. Nyt se on ihan huutolaispoika, eikä esimerkiksi MMM:n organisaatiossa kuulu ruokapuolelle lainkaan. Yhteiskuntana emme oikeasti välitä tippaakaan siitä, mitä on suomalainen vastuullinen kala, Eskelinen tykitti.

Ovaskan mukaan esimerkiksi siiankalastuksen säätelyn ongelma tällä hetkellä on se, että kalaa pyydetään liikaa alamittaisena, eikä se ole päässyt lisääntymään vielä kertaakaan.

Luonnollisia lisääntymispaikkoja avattava

Ammattikalastajien mukaan lohikalakantojen niukkeneminen ei johdu suoraan ammattikalastuksesta. WWF:n suositukset eivät saa ymmärrystä kalastajilta. Itämereen istutetaan vuosittain 18 miljoonaa siikaa ja 2 miljoonaa lohta.

Kalastaja ja Suomen Ammattikalastajien Liiton puheenjohtaja Olavi Sahlstén Turun saaristosta sanoi, että ammatikseen kalastavien pyydyksiin istukkaista jää vain murto-osa.

– Suomalainen rannikkokalastus tapahtuu pienillä aluksilla. Kalastus on erittäin vastuullista. Pyyntimäärät eivät ole uhka kalalajeille. Ongelma on enemmän siinä, että vaelluskaloilla ei ole enää luontaisia lisääntymispaikkoja, Sahlsten sanoi.

Kalaistutukset eivät myöskään enää tuota kalastukseen asti tulevia kaloja, vaan istukkaat katoavat luontoon. Lohikalojen alkuperäisiä kutujokia halutaan avata taas luonnolliselle lisääntymiselle, koska muuten lajit voivat kadota kokonaan.

Sahlstén toivoo lisää tutkimusta suomalaisten kalakantojen tilanteesta, koska nyt arviot perustuvat ammattikalastajien saamiin saaliisiin. Saaliin määrään kuitenkin vaikuttavat monet asiat, kuten esimerkiksi hylkeiden, merimetsojen ja virkistyskalastajien nappaamat osuudet, kalastaja muistuttaa. Saalis ei suoraan riipu kalakannan todellisesta koosta.

Särkikaloihin uppoaa työtä

Sahlstén muistutti, että vajaasti hyödynnettyjen lajien kutsuminen roskakalaksi tai vähempi arvoisiksi antaa kuvaa, että niitä olisi saatavissa halvemmalla kuin niin kutsuttuja arvokaloja. Näin ei kuitenkaan ole, koska pienikokoisina niiden käsittely kysyy paljon työvoimaa.

Särkikalojen arvostus on vuosikymmenten saatossa muuttunut peilikuvakseen, mitä on nyt vaikea monen muistaa. Kuvitellaan ehkä, että niitä on aina pidetty roskakaloina ja että tällainen määritelmä on siksi pätevä.

Se on kuitenkin tuore ajatus. Sahlsténin 35-vuotisen kalastajanuran alkupuolella lahnakauppa kävi kiivaana, eikä lahnaa voinut koskaan pyytää liikaa. Osa Turun saariston kalastajista keskittyi pääasiassa lahnaan. Savossa vanhempi väki muistelee vesi kielellä särjestä valmistettuja herkkuja.

Särkeä nousee keväällä tuhansia kiloja, muuhun aikaan vuodesta ei niinkään. Sahlstén huomautti, että käsittelylinjojen rakentaminen hyvin kausiluontoisen kalan jalostamiseksi on kustannuskysymys. (Ruokatieto)

Tuore paikallinen kala maistuisi suomalaisille useamminkin (31.10.2012
Kuluttaja haluaisi vaikuttaa enemmän ruokavalinnoillaan (9.5.2012)
Kirjolohen ympäristövaikutus on pienentynyt viidesosan (30.4.2012)

Muualla verkossa:
Pro Kala: Tutkimus: Kalaa halutaan syödä nykyistä enemmän
Pro Kala: Vastuullisuus kalatoimialalla -tilaisuus
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö: Saaliskalojen valinta (Issuu)
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö: Lasten ympäristöopas (Issuu)