Lähes puolet kotitalouksissa roskiin kipattavasta ruuasta on täysin syömäkelpoista

16.12.2010
Suomalainen heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Jopa 40 prosenttia tästä ruuasta ei ole pilaantunut, vaan se on haluttu heittää pois siksi, että on valmistettu liian suuria annoksia, ruokaa on jäänyt lautastähteeksi tai sitä ei vain enää huvita syödä. Tämän osoitti MTT:n laaja ruokahävikkiä punnitseva tutkimus.

Loput noin 60 prosenttia roskiin päätyvästä ruuasta on ollut syömäkelpoista, mutta on päässyt pilaantumaan tai sen epäillään olevan pilaantunutta. Tutkimuksessa ei huomioitu hedelmien ja juuresten kuoria ja kantoja tai muita biojätteeksi päätyviä osia, joita ei ole tarkoituskaan syödä.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Foodspill-projekti selvitti suomalaisten kotitalouksien ruokahävikin määrää, laatua ja taustaa. Syyskuussa toteutettuun punnitus- ja kyselytutkimukseen osallistui 420 kotitaloutta pääkaupunkiseudulta sekä Turun, Tampereen ja Jyväskylän alueelta, niin kaupungeista kuin maaseudultakin. Vuonna 2012 päättyvässä hankkeessa selvitetään ruokahävikki myös ravitsemispalveluissa ja kaupassa.

Nollatoleranssi haaskuuseen

Yksittäinen kotitalous siis haaskaa vuosittain 50 - 65 kiloa, noin viisi prosenttia kotiin ostamastaan ruuasta. Se on kaksinkertainen määrän ruokaa kauppojen hävikkiin verrattuna. Myös ravitsemispalveluissa syöjien lautastähteet vaikuttavat eniten hävikin määrään. Kuluttajat näyttävät olevan selvästi suurin yksittäinen ruokahävikin aiheuttaja.

Kodeissa turhaa haaskausta kertyy vuosittain kaikkiaan 120 – 160 miljoonaa kiloa, ja roskiin päätyneen ruuan arvoksi on arvioitu ainakin 500 miljoonaa euroa.

Onko viisi prosenttia sitten paljon vai voiko sen laskea asiaan kuuluvaksi hävikin tasoksi? Vanhempi tutkija ja Foodspill-projektin vetäjä Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä katsoo, ettei hyväksyttävää hävikkitasoa ole olemassa.

- Turhan pois heittämisen vähentäminen ei maksa mitään. Päinvastoin rahaa säästyy niin kodissa kuin ruokaketjussakin. Ilmastopäästöinä roskiin päätynyt ruoka vastaa karkeasti arvioiden sadan tuhannen auton vuosittaista kasvihuonekaasujen päästöä, Katajajuuri huomauttaa.

Onko naisilla liian suuret suunnitelmat?

Eniten ruokahävikkiä henkeä kohti syntyy sinkkutalouksissa, erityisesti yksin asuvilla naisilla. He heittävät pois keskimäärin 30 kiloa ruokaa, kun yksin asuvat miehet jäävät 21 kiloon. MTT:n tutkija Kirsi Silvennoisen mukaan osallistujien ruokahävikkimäärät vaihtelivat todella paljon: joku saattoi heittää ruokaa roskiin jopa 160 kiloa vuodessa, kun toiselle ruokahävikkiä ei syntynyt juuri lainkaan.

Miesten ja naisten välillä oli eroa myös ruuan ostajina. Ruokahävikkiä syntyi keskimäärin eniten perheissä, joissa ruokaostoksista vastasi nainen, keskimäärin 26 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Taloudet, joissa ruokaa ostivat molemmat tai pääasiassa mies, hukkaan päätyi keskimäärin 20 kiloa. Tutkijoilla ei vielä ole selitystä, mistä ero johtuu.

- Kysyimme asiaa monella eri tavalla, mutta selkeitä syitä sukupuolten väliselle erolle ei löytynyt. Ostosten suunnitelmallisuudessa tai ostoskorin sisällössä ei perheiden mukaan ollut eroa miesten ja naisten välillä. Sitä ei kysytty, kuka tai ketkä taloudessa laittavat ruokaa, Silvennoinen sanoo.

Arkikokemus vinkkaa, että naisilla saattaa olla enemmän paineita laittaa ruokaa itse, mutta arjen aikataulujen vuoksi mahdollisuus paneutua keittiöpuuhiin ei aina toteudukaan suunnitelmien ja toiveiden mukaan ja hankitut ainekset ehtivät pilaantua.

Tutkimuksessa hävikin määrään ei vaikuttanut ruokahuollosta vastaavien ikä tai se, miten usein tai millä välineellä he kävivät kaupassa. Hävikkiä syntyi yhtä lailla niin maalla kuin kaupungissakin. Myöskään ruuan pakkauskokojen ei kodeissa koettu vaikuttavan hävikin määrään. Kuitenkin ne taloudet, jotka kiinnittivät enemmän huomiota ruuan hintaan, olivat myös säästäväisempiä roskiksen täyttäjiä.

Omat keitokset useammin roskiin

Eniten pois heitetään tuoreita vihanneksia ja kotiruokaa. Hämmästyttävää oli, että omalla vaivannäöllä aikaansaatua kotiruokaa heitettiin roskiin prosentuaalisesti kolme kertaa enemmän kuin valmisruokaa. Kokonaishävikistä kotiruokaa oli 18 prosenttia ja valmisruokia 6 prosenttia.

Syömäkelpoisesta ruokahävikistä oli lisäksi vihanneksia 19 prosenttia, josta kolmasosa raakaa tai kypsennettyä perunaa. Maitotuotteita oli 17 prosenttia, leipää ja muita viljatuotteita 13 prosenttia, hedelmiä ja marjoja 13 prosenttia sekä lihaa, kalaa ja kananmunia 7 prosenttia. Säilykkeitä ja muuta hyvin säilyvää, kuten napostelutuotteita heitettiin pois suhteellisen vähän, vain 2,5 prosenttia.

Arvostuksella roskis pysyvästi paastolle?

Poisheiton suurimpia syitä oli ruuan pilaantuminen, jota oli kolmannes syömättä jääneestä ruuasta. Viidennes heitettiin pois päiväyksen vanhentumisen vuoksi, 14 prosenttia jäi lautastähteeksi ja 13 prosenttia johtui liian suurien ruokamäärien valmistamisesta.

Moni kotitalous näyttääkin olevan ongelmissa, jos ruokaa tulee ostettua tai valmistettua liian suuria ruokamääriä. Ylijäämää ei ilmeisesti tajuta pakastaa ajoissa, eikä tähteistä osata aina valmistaa uusia ruokalajeja entisaikojen nuukaan tyyliin.

- Ruuan arvostus on todella iso juttu. Yhteiskunta haaskaa valtavasti euroja heittämällä ruokaa roskiin, ja merkittäviä ympäristövaikutuksia syntyy täysin turhaan. Ravinto on kulutuksestamme suurin yksittäinen ympäristövaikutuksia aiheuttava tekijä, muistuttaa Katajajuuri.

Hän moittii, että meille on onnistuttu vihkimään kulttuuri, jossa ruokaa pidetään kalliina. Kuitenkin siihen kuluu pienempi osa tuloistamme kuin koskaan aiemmin ja sitä on varaa heittää pois. Jopa kolmasosa perheistä kertoi heittävänsä lautastähteitä roskiin joka päivä.

Lajittelu vähentää hävikkiä

Katajajuuren mukaan kotitalouksissa jo tiedostetaan melko hyvin, paljonko niissä tuhlataan ruokaa. Runsaasti haaskasivat ne kotitaloudet, jotka uskoivat voivansa pienentää ruokahävikkiään. Vähän hävikkiä puolestaan syntyi niissä talouksissa, joissa arveltiin, ettei hävikkiä pystytä enää pienentämään.

Biojätteitä päivittäin lajittelevissa kotitalouksissa ruokahävikkiä syntyi vähemmän verrattuna talouksiin, jotka lajittelivat biojätteensä harvemmin. Ilmeisesti lajittelu auttaa tiedostamaan paremmin hukkaan heitetyn ruuan määrän.

Mitä keinoja kodeissa voisi vielä kokeilla, jotta suurempi osa ostetusta ruuasta tulisi syötyä? Katajajuuri muistuttaa retro-opeista: laitetaan kaapin etureunaan ne ruuat, joiden päiväys on lähimpänä, syödään herkästi pilaantuvat ensin ja avataan uusi paketti vasta, kun edellinen on syöty loppuun.

- Ketään ei pidä pakottaa syömään enempää kuin hyvältä tuntuu. Sen sijaan ruokaa pitäisi ostaa ja valmistaa sopivampia määriä ja opetella käyttämään tähteet, Katajajuuri summaa.

Samoja tuloksia muualla Euroopassa

Foodspill-tutkimuksen tulokset olivat samankaltaisia kuin muissa eurooppalaisissa ruokahävikkitutkimuksissa. Suomalaistutkimus on ensimmäisiä laajaan otokseen perustuvia kotien ruokahävikkiä selvittäviä tutkimuksia maailmassa.

Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun ja elinkeinoelämän rahoittamassa hankkeessa ovat MTT:n lisäksi mukana Jätelaitosyhdistys, Motiva, Arla Ingman, Valio, Ingman Ice Cream, Atria, HK Ruokatalo, Saarioinen, Kokkikartano, Kauppapuutarhaliitto, Palmia, Tampereen Ateria liikelaitos ja UniCafe sekä Pakkaustutkimus - PTR. (Ruokatieto)

Biojätteen suunnitelmallinen vähentäminen toi Espoo Cateringille vuoden ATERIAteon 2010 (9.11.2010)
Lähiruokaviesti: Kestävät ruokavalinnat paperilta pöytään (30.8.2010)
Ruokaketju jäljittää keinoja ohjata enemmän ruokaa pöytään roskiksen sijasta (10.6.2010)

Muualla verkossa:
MTT: Ruokahävikin määrä ja vähentämiskeinot elintarvikeketjussa (pdf)
MTT: Foodspill-hanke
MTT: Foodspill-kirjallisuuskatsaus Elintarvikeketjussa syntyvä ruokahävikki (pdf)
Foodspill Facebookissa: Maatuva lounas