Luomu ja lähiruoka tasapainoilevat maakunnan ja koko maan markkinoilla

23.08.2013
Luomun ja lähiruuan taakse on saatu yhteisrintama päättäjiä ja viranomaisia, pientiloja, yrittäjiä ja kehittäjiä. Edistämisen keinoja edelleen hieman haetaan niin paikallisten hankkeiden, valtakunnan laajuisen työn kuin lakivaatimusten suunnilta.

Lähiruoka on ihmisen näkööstä ja kokoosta evästä. Näin määritteli maakuntajohtaja ja luomutuottaja Asko Peltola Etelä-Pohjanmaan liitosta. Hän puhui yhdessä monien asiantuntijoiden kanssa maa- ja metsätalousministeriön luomu- ja lähiruuan miniseminaarissa torstaina Helsingissä.

”Evähistäkin sen näkee mistä mies on kotoosin.”

Hankinnan keskittymistä puretaan

Lähiajattelu ja ruuan alkuperä tuntuvat Etelä-Pohjanmaalla sananparsissa: ”Evähistäkin sen näkee mistä mies on kotoosin.” Ruokaprovinssi näkee itsensä merkittävimpänä Suomen ruokamaakuntana. Siellä pystytään kehittämään kestäviä ruokajärjestelmiä, joista voidaan tehdä myös vientikonsepteja, Peltola visioi.

Aloitteita nousi muutama vuosi sitten ja innostuttiin selvittämään kuntien ruokahankintoja ja kuntalaiset ilmaisivat mieltään kouluruuan ulkomaisia raaka-aineita vastaan.

Selvisi muun muassa, että Etelä-Pohjanmaan 18 kunnasta 17 on mukana sairaanhoitopiirin hankintarenkaassa, joka ostaa julkisiin keittiöihin keskitetysti ruokaa noin 7 miljoonalla eurolla vuodessa.

- Kun tällaisista määristä puhutaan, voi ymmärtää, ettei paikallisia tarjoajia juuri löydy, Peltola toteaa.

Kuntien kesken päätettiin, että sairaanhoitopiirin tulee hankinnassaan kiinnittää huomiota ruuan kestävyyteen, jäljitettävyyteen, huoltovarmuuteen, ja sen pohjalta sopimuksia on uusittu. Hänestä ruokapalveluilta on puuttunut viitseliäisyyttä. Jos on tottunut, että yhdellä puhelinsoitolla saa hankittua vuoden ruokatarpeet, voi tuntua vaikealta alkaa kysellä monesta paikasta, Peltola vertaa.

"Hoitotestamenttiin voisi kirjata: haluan tulla ruokituksi lähi- ja luomuruualla."

Ruokapalveluiden lisäksi myös tuottajilla on Peltolan mukaan oltava omaa aktiivisuutta ottaa yhteyttä ja uskoa, että asioihin voi vaikuttaa.

- Lähiruokaa pitää pitää esillä ja olla ylpeitä omasta osaamisesta. Meidän kuluttajien on tehtävä tahtomme selväksi. Hoitotestamenttiin voisi kirjata: haluan tulla ruokituksi lähi- ja luomuruualla. Joskus arastellaan nostaa esille luomun ja lähiruuan käyttöä. Minusta voi paremminkin kysyä, mitä menetettävää meillä siinä on?, Peltola kyseenalaisti.

Pientuottajille resurssitehokasta apua

Pitkään luomu- ja lähiruuan parissa toimineet tietävät mitkä ongelmat ovat, viestittää luomutilan emäntä ja ruokayrittäjä Aira Sevón Gobbas Gårdista. Hankevetäjät, hän puuskahtaa, kysykää, älkää koittako keksiä pyörää uudestaan.

Pientuottajilla ei ole aikaa opastaa ja kokoustaa ja retkeillä hankeihmisten kanssa.

Pientuottajilla ei ole aikaa opastaa ja kokoustaa ja retkeillä hankeihmisten kanssa. Koordinoinnista ja aidosta yhteistyöstä tilojen välillä on kuitenkin puute.

- Jollain rakkaudella sitä yhteistyön virittämistä on vain tehtävä. Pakkokaan ei auta, viimeistään Pohjanmaalla siitä menee herne nenään, Sevón huomautti.

Tuottajat haluavat kriittistä ajattelua ja monitieteisyyttä, sellaista osaamista, mitä heillä ei ole. Tarvitaan vaikkapa ammattimaista tori- ja messuosaston suunnittelua. Sitä viljelijä ei osaa, eikä hän kuitenkaan halua esiintyä tuohivirsumaisesti myydessään, Sevón pohtii.

Innostus ei korvaa osaamista

Hankevetäjien ja tuottajien välille osuu myös eturistiriitoja, kun hankeihminen mahdollisesti viljelee myös omaa maatila tai vetää ruokayritystä. Ammattimaisuus edellyttää, ettei pientilojen ideoita varasteta, ei juoruta toisten tilojen asioista eikä etenkään harjoitella konsultointia toisten omaisuudella.

- Meillä ei Suomessa ole varaa myöskään yhteisen hanke- ja tukirahan tuhlaamiseen. Vilpittöminkään innostus ei korvaa alan osaamista ja taitoa. Konsultin tarkoitus on tuoda pientuottajalle lisäarvoa, ei viedä turhaan aikaa, Sevón paukauttaa.

Suomessa puhutaan maataloudesta, siis taloudesta, kun muualla puhutaan viljelykulttuurista, agriculture.

Suomessa puhutaan maataloudesta, siis taloudesta, kun muualla puhutaan viljelykulttuurista, agriculture. Paikallisella ruokatuotannolla ja artesaaniruualla ylläpidetään suomalaista ruokakulttuuria, suoramyyntiaktiivi muistuttaa.   

Pitää uskaltaa riskeerata

Lähiruokaa edistetään etenkin maakuntien kautta maaseudun aluekehitysrahoilla, kertoi lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen MMM:stä. Toisin sanoen Sevónin ruotimilla hankkeilla.

Komissio puhuu nyt paljon lyhyistä jakeluketjuista ja nostaa maatilojen profiilia paitsi alkutuottajina myös ruuanjalostajina. Aletaan kantaa vastuuta omasta alueesta ja sen yritystoiminnasta, pidetään huolta sosiaalisesta vastuusta ja hyvinvoinnista paikallisten keskuudessa.

- Lähiruuan investointitarpeet ja riskit ovat kovia, mutta meidän pitää vaan uskaltaa. Niin ovat muutkin maat uskaltaneet, Viljanen patistaa.

Arvostuksesta puhuttava edelleen

Lainsäädäntöä on koko ajan rukattava sellaiseksi, että lähiruokayrittäjyys helpottuu, selkeytyy ja tasapuolistuu. Viljasen mukaan ministeriössä aloitetaan nyt paikallinen tuotanto ja myynti –ohjelman valmistelu. Siinä muun muassa kartoitetaan ja rakennetaan valtakunnallista suoramyyntiverkostoa sekä edistetään paikallisen alkutuotannon monipuolisuutta.

Vaikka alkutuotanto ei varsinaisesti kuulu lähiruokaohjelman raameihin, on alueellinen raaka-aine välttämätön lähtökohta ruuan jalostukselle ja paikalliselle myynnille, Viljanen huomauttaa. 

- Ruuan arvostuksesta on edelleen puhuttava ja saatava se opetussuunnitelmiin, tulevien kuluttajien mieliin, hän huolehtii.

Luomua eteenpäin valtakunnallisesti

Luomuohjelmassa työskentelevä maatalousylitarkastaja Leena Seppä MMM:stä kertoi hankerahoittajapuolen odottavan valtakunnallisia luomuhankkeita alueellisten lisäksi. Hyvät ideat toimivat muuallakin kuin yhdessä maakunnassa, Seppä sanoi.

Tuotekehitys ja hyvistä käytännöistä neuvominen on saatava eteenpäin.

Tarvitaan lisää tietoa tuotevirroista ja hukkaan menevistä sivuvirroista. Tuotekehitys ja hyvistä käytännöistä neuvominen on saatava eteenpäin.

Julkisten hankintakäytäntöjen osaaminen kaipaa Sepän mukaan edelleen rautaisannoksen käytännönläheistä neuvontaa ja esimerkiksi tarjouspyyntöpohjia, jotta kunnissa ja hankintarenkaissa osataan ja ymmärretään ostaa paikallista luomuruokaa.

Kohti laajempaa ruokapoliittista keskustelua

Ruokaosaston osastopäällikkö Heimo Hanhilahti maa- ja metsätalousministeriöstä arvioi, että Suomessa on jatkossakin edellytykset kannattavaan ruuantuotantoon.

- Toki maataloustuottajien kannalta tilannetta ei voi hyväksi kutsua. Rahoitus on kuitenkin asiallisessa kunnossa. Uskon, että lähivuosina Suomessa tuotetaan sama määrä ruokaa kuin ennekin, Hanhilahti totesi.

"Lähivuosina Suomessa tuotetaan sama määrä ruokaa kuin ennekin."

EU:n uusi yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakausi toteutetaan vuosina 2014 - 2020. Helmikuussa päätetty budjetti näyttää Suomelle plussaa maaseudun kehittämisen rahoitukseen. Kokonaisuutena tukitasot pysyvät nykyisellä tasolla. Kansallisia tukia leikataan lähivuosina jonkin verran.

Meneillään on uudistuksia esimerkiksi luomun, lähiruuan ja elintarviketurvallisuuden suuntaviivoissa. Niillä MMM pyrkii Hanhilahden mukaan kohti laajempaa ruokapoliittista keskustelua. Kokonaistyötä vetää ruokapoliittinen neuvottelukunta, jonka tehtävänä on ohjata ruokaa koskevien lakien ja ruokaketjun kehittämisen uudistamista.

 Ruokapolitiikan keinovalikoimaa suunnitellaan nyt kolmen pääotsikon alla: Kansainvälistyminen, keskittyvä ja hajautuva ruokaketju sekä yksilö päättää ravitsemuksestaan. (Ruokatieto)