Luomuviljely saa potkua EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta

10.10.2013
Ruuan alkutuotannon viherryttämiseen EU:ssa käytettävät tuet ovat luomuviljelijöiden kannalta toimiva ratkaisu: he ovat jo tehneet ison työn muokatakseen toimintaansa ympäristön kannalta viisaammaksi.

Luomuviljelijöistä on reilua, että EU:n maatalousuudistus tunnustaa tämän ja sisällyttää luomutilat automaattisesti viherryttämistuen piiriin. Yhä useamman viljelijän toivotaankin havahtuvan luomutuotannon etuihin. Suomen tavoite on, että puolet maan viljelypinta-alasta on luomussa vuonna 2030.

Suomen tavoite on, että puolet maan viljelypinta-alasta on luomussa vuonna 2030.

Luomuviikon paneelikeskustelussa perjantaina Helsingissä pohdittiin, edistääkö EU:n maatalouspolitiikan uudistus maanviljelyn ympäristöystävällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Miksi luomu junnaa jälkijunassa?

Luomuliiton koolle kutsumassa paneelissa näkemyksiä luomun tilasta Suomessa vaihtoivat kansanedustaja Kimmo Tiilikainen, europarlamentaarikot Tarja Cronberg ja Nils Torvalds, maatalousylitarkastaja Leena Seppä maa- ja metsätalousministeriöstä, pääsihteeri Rilli Lappalainen Kehys ry:stä, ruoka- ja viljelyaktiivi Janne Länsipuro sekä ympäristöpäällikkö Anne Antman Natur och Miljöstä. Paneelia isännöi Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila.

Miksi luomu on junnannut Suomessa paikallaan esimerkiksi Saksaan ja Tanskaan verrattuna? Janne Länsipuron arvion mukaan kuluttajakysyntä on syntynyt meillä hitaammin kuin muissa Euroopan maissa. 

- Ruokatalousjärjestelmä Suomessa on vahvasti elintarviketeollisuuden etujen sanelemaa. Toisaalta sanelee maatalouspolitiikka, jossa keskeistä ovat aluepoliittiset tavoitteet ja viljelijäväestön sosiaalisen aseman ylläpitäminen. Kuluttajan ja markkinoiden toiveisiin vastaaminen tai julkishyödyt, kuten maiseman ja puhtaan ympäristön tuottaminen, ovat tulleet vähän myöhemmin, Länsipuro toteaa.

"Kun kuluttajat, kauppa ja tuottajat innostuvat yhtä aikaa luomusta, vain taivas on rajana."

Kimmo Tiilikaisen mielestä eritahtisuus toimenpiteissä on hidastanut luomun kasvua moneen otteeseen aina 1980-luvulta lähtien.

- Kun kuluttajat, kauppa ja tuottajat innostuvat yhtä aikaa luomusta, vain taivas on rajana, Tiilikainen ennustaa.

Järjestelmä palvelemaan luomua

Myös maatalousylitarkastaja Leena Seppä maa- ja metsätalousministeriöstä toteaa, että luomulle on nyt otollinen aika, koska kiinnostusta on sekä tuottaja- että kuluttajapuolella.

- Poliittiset päättäjät ja hallinto ovat katsoneet, että luomu on varteenotettava vaihtoehto. Enää ei aseteta vastakkain luomua ja tavanomaista tuotantoa, vaan katsomme miten voimme säätää järjestelmiä niin, että ne palvelisivat myös luomua. Tärkeintä on, että saataisiin kaikki luomuna tuotettu raaka-aine myös markkinoille luomuna, Seppä sanoo.

"Kuluttajilla on liian vähän tietoa siitä, mitä luomu on ja miten se eroaa tavanomaisesta."

Ongelma on hänen mielestään tällä hetkellä kuluttajien tietämyksessä.

- Kuluttajilla on liian vähän tietoa siitä, mitä luomu on ja miten se eroaa tavanomaisesta. Yleisökyselyn perusteella luomumerkkiä ei tunneta. Tietoa pitäisi kuluttajille saada lisää, Seppä huomauttaa.

Tanskasta mallia

Tarja Cronberg seuraa tarkasti luomun kehitystä Tanskassa. Hänen lempiesimerkkejään onnistuneesta luomun lanseerauksesta ovat halparuokaketjun vuosien takainen Luomu on kaikille –kampanja.

Uudempi esikuva on Tanskan valtionhallinnon tavoite saada kaikki julkiset keittiöt luomuun. Välitavoitteena tulisi 60 prosenttia julkisista keittiöistä olla luomussa vuonna 2015.

"Vastakkainasettelu on ollut pitkällistä, se on vienyt 20 vuotta joka tasolla, poliittisella ja virkamiestasolla."

Cronbergilla on kitkeriä muistoja ajalta, jolloin hän Vihreiden puheenjohtajana keskusteli luomun tulevaisuudesta tuottajajärjestö MTK:n johdon kanssa.

- Mielestäni MTK:n vastustus on pääsyy luomun heikkoon etenemiseen. Silloinen puheenjohtaja Esa Härmälä sanoi suoraan, että luomu kilpailee suomalaisen puhtaan ruuan kanssa. Vastakkainasettelu on ollut pitkällistä, se on vienyt 20 vuotta joka tasolla, poliittisella ja virkamiestasolla. Nyt MTK:nkin kanta on muuttunut, Cronberg iloitsee.

Hän teki selvitystyön, jonka perusteella Mikkelissä toukokuussa vietettiin Luomuinstituutin avajaisia. Selvitystyön yhteydessä Cronberg sai vähemmän rohkaisevaa sisäpiirin tietoa.

- MTT:n tutkijat sanoivat, että aiempina vuosina tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa, että luomu on huuhaata, Cronberg paljastaa.

Kaikkien päätösten taakse tarvitaan puolueetonta, kotimaista tutkimusta. Luomuinstituutti perustettiin tämän vuoden alussa yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n ja Helsingin yliopiston kanssa.

Komission tavoitteet nojaavat luomuun

Paneelia vetänyt Jukka Lassila totesi, että EU:n maatalousuudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon viherryttämisestä. Komission alkuperäisissä tavoitteissa luomu oli uudistuksessa keskeisessä osassa. Mitä on nyt luvassa?

Ylitarkastaja Leena Seppä toteaa, että luomutilojen ei tarvitse tehdä erityistoimenpiteitä saadakseen viherryttämistuen.

- On hyvä, että luomutuki eriytetään ympäristötuesta. Hallituksen luomuohjelmassa on sitouduttu siihen, että luomutuki pysyy samansuuruisena per hehtaari ja eläin, Seppä sanoo.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että luomupinta-alan ja eläinten määrän kasvaessa tuki kasvaa, ja hallitus on sitoutunut raapimaan rahan kasaan.

Europarlamentaarikon vinkkelistä uudistuksen muotoutumista seurannut Nils Torvalds toteaa Ranskan ja Puolan ohjaavan EU:n maatalouspolitiikkaa häikäilemättömästi, koska isot tuet merkitsevät niiden kansantaloudelle paljon.

- Ranska ja Puola käyvät jatkuvasti kauppaa neuvostossa. Budjettiin ei saatu kasvuvaroja, jotka olisi hyvä saada EU:n tulevaisuuden kannalta, koska Ranska ja Puola halusivat luopua kaikesta neuvottelusta mahdollisimman pian, etteivät maataloustuet kärsisi, Torvalds summaa sisäpiiriläisen näkemyksensä.

Paljon myönteistä, paljon tehtävää

EU:n maatalouspolitiikan uudistus ei panelistien mielestä näytä saavan aikaan merkittäviä parannuksia tavanomaisen ruuantuotannon ympäristövaikutuksiin. Esimerkiksi viljelykierron vaatimus on niin löyhä, että se ei edistä monimuotoisuutta tai peltomaan kestävää hoitoa.

Luomuun sen sijaan parannuksia on luvassa, toteavat panelistit. Yleinen ilmapiiri on EU-politiikassa luomun kannalta hyvä, mutta konkreettisia päätöksiä ei ole vielä tehty.

Cronberg peräänkuuluttaa keskustelua, miten luomua tulisi uudistaa.

- Tyydymmekö parantamaan vähän olemassa olevaa tilannetta, vai otetaanko määrällinen näkökulma ja satsataan markkinointiin. Kolmas vaihtoehto on laadullinen lähestymistapa: katsotaan luomun periaatteita, yhdennetään niitä ja poistetaan poikkeuksia säännöistä, Cronberg puntaroi.

"Luomu tuottaa niitä tuloksia, joita maatalouspolitiikalta halutaan: vähemmän ravinnepäästöjä, vähemmän ilmastopäästöjä ja hyvinvointia tuotantoeläimille."

Janne Länsipuro näkee yhä vahvoja ristiriitoja päätöksenteon ja tuotannon välillä.

- Luomu voisi vahvemmin, jos olisi riittävän vahvasti poliittisessa päätöksenteossa todettu, että vesistön, ilmaston ja eläinten suojelussa halutaan tiettyjä asioita. Luomu tuottaa niitä tuloksia, joita maatalouspolitiikalta halutaan: vähemmän ravinnepäästöjä, vähemmän ilmastopäästöjä ja hyvinvointia tuotantoeläimille. Luomuun pitää satsata, jos näitä tuloksia oikeasti halutaan, toteaa Länsipuro.

Ympäristöjärjestöt: viherpesua

Kriittisempää ääntä edustavat ympäristöjärjestöt, joiden mielestä EU:n maatalousuudistuksen alkuperäinen ehdotus oli kehityskelpoinen. Sen jälkeen toimenpiteet ovat vesittyneet ja nyt voi puhua viherpesusta, lataa ympäristönsuojelupäällikkö Anne Antman Natur och Miljöstä.

Antmanin mukaan Euroopan ympäristöjärjestöt ovat pettyneitä ratkaisuun. Iso osa EU-budjetista menee edelleen maataloustukiin.

- Jäljelle jääneet keinot eivät varmaankaan hirveästi tuo ympäristöhyötyjä, kun on poikkeuksia poikkeusten päällä ja vain vähän kansallista liikkumavaraa. Budjetissa ei turvata rahaa maaseudun kehittämiseen, josta esimerkiksi ympäristötuet Suomessa maksetaan, Antman sanoo.

"Luomu on tärkeä ensiaskel kestävämpään tuotantoon, mutta sitäkin pitää kehittää."

Tiilikainen ihmetteli ympäristöjärjestöjen vähäistä sivustatukea luomulle. Antman totesi järjestönsä olevan ehdottomasti luomun puolella.

- Luomu on tärkeä ensiaskel kestävämpään tuotantoon, mutta sitäkin pitää kehittää. Kaikki siinä ei ole ympäristön kannalta täysin hoidossa, Antman sanoo.

Iso ongelma on muun muassa ravinteiden saaminen kiertoon, kun kotieläintuotantoa ja kasvituotantoa ei läheskään aina harjoiteta samalla tilalla.

Kuntakeittiön menu ja viljelysuunnitelma yhteen

Anne Altmanin mielestä keskeistä on, että luomu tulee tavallisiin ruokakauppoihin, koska sieltä ruoka ostetaan. Yksi keinona parantaa luomun kiinnostavuutta on myös yleinen ruuan arvostus.

Seppä toivoo, ettei puhuttaisi, että menen ostamaan mättöä. Jos ruualla olisi arvo, joka sille kuuluu, myös hävikki olisi pienempi.

- Kunnissa täytyisi satsata ruokaan rahamäärä, jolla saadaan kunnon ruokaa. Jotta julkiseen keittiöön saadaan lisää luomuruokaa, tarvitaan hankintaosaamista paikallistasolle. Se tarkoittaa muun muassa laadullisten kriteerien käyttöä ja rohkeutta määritellä mitä halutaan, Seppä sanoo.

Janne Länsipuro korostaa, että hankintatyökaluissa on kehittämisen varaa.

- Julkisen keittiö menu on tiedossa vuodeksi eteenpäin. Toisaalla viljelijä tekee keväällä tarkan viljelysuunnitelman tukihakemuksessa. Jos tietokannat keskustelisivat keskenään, voitaisiin kertoa automaattisesti, mistä saa mitäkin, Länsipuro visioi.

"Ruokaosuuskunta on sykäys tulevaisuutta niin kuluttajalle kuin keittiöille."

Länsipuro luottaa ruokaosuuskuntien nousuun. Hänestä ruokaosuuskunta on sykäys tulevaisuutta niin kuluttajalle kuin keittiöille.

- Tiedetään, että tukipolitiikka ei tule loputtomasti jatkumaan. Osuuskunnassa jäsenet sitoutuvat maksamaan viljelyn kustannukset ja ottamaan tuotokset käyttöön, Länsipuro toteaa.

Tulevaisuuden ruokajärjestelmään kuuluvat panelistien mukaan myös ravinnekierroltaan kestävä maatalous, omavaraisuus, ruokaturva ja biotalous. Luomun uskotaan joskus olevan valtavirtaa. (Ruokatieto - Mariaana Nelimarkka)