Perinneuskollisten suomalaisten joulupöytä on satavuotias

04.12.2013
Suomalaisella joululla on pitkät perinteet. Nykyinen joulumme muistuttaa paljon 1800-luvun lopun kaupunkilaista säätyläisjoulua, vaikka myös maalaisjoulusta on säilynyt vanhoja tapoja. Joulupöytämme on pysynyt lähes muuttumattomana ainakin sata vuotta.

Suomalaiset ovat joulunviettotavoissaan yksi Euroopan perinneuskollisimmista kansoista, sanoo ruokaperinteitämme tutkinut filosofian tohtori Merja Sillanpää, Järvenpään opiston rehtori.

"Nykyinen joulupöytämme on 1800-luvun pitopöydän jälkeläinen."

- Nykyinen joulupöytämme on 1800-luvun pitopöydän jälkeläinen. Entisajan pitopöytään katettiin juureslaatikoita, rosollia, paistia, kokonaisena paistettua kinkkua, keitettyjä perunoita, lihahyytelöä ja luumukeittoa, Sillanpää kuvailee tutunoloista menua.

Graavilohi korvaa lipeäkalan

Joulupöydässämme näkyvät myös 1800-luvun säätyläisjoulujen perinteet. Esimerkiksi joulutortuista löytyy ensimmäisiä mainintoja 1800-luvun loppupuolelta. Kaupunkien säätyläisperheet tarjosivat joulutorttuja aaton juhla-aterian päätteeksi. Luumu- tai omenasoseella täytetyt joulutortut olivat alun perin puolikuun muotoisia.

"Tyhjä paikka pöydässä täyttyy jollakin samantyyppisellä."

Yksi vanhimpia joulun perinneruokia on lipeäkala, jonka historia ulottuu keskiajalle saakka. Lipeäkala edustaa niitä jouluruokia, jotka alkavat olla jo vaaravyöhykkeessä kadota kokonaan. Sen rinnalle tai tilalle on noussut lukuisia muita kalatuotteita, kuten graavilohi, sillit ja silakat sekä kylmäsavulohi.

- Ruokakulttuuri elää juuri tällä tavoin. Tyhjä paikka pöydässä täyttyy jollakin samantyyppisellä, Sillanpää sanoo.

Tuhatvuotias piparkakku

Yksi muinainen maku sen sijaan kuuluu jouluihimme niin kiinteästi, että sen asema tuskin kovin äkkiä horjuu. Nykyisiä piparkakkuja muistuttavat, hunajalla maustetut mesileivät tulivat ristiretkeläisten mukana Eurooppaan jo tuhatkunta vuotta sitten.

Keskiajalla kalliita mausteita sisältäviä piparkakkuja valmistettiin luostareissa, ja ne olivat vain harvojen herkkua.

Kodeissa pipareitten valmistus aloitettiin vasta 1900-luvun puolella.

Suomessa piparit tulivat ensimmäisenä tutuiksi Turussa 1700-luvulla ja maaseudun pitokokkien reseptivihkoihin ne pääsivät 1800-luvulla. Kodeissa pipareitten valmistus aloitettiin vasta 1900-luvun puolella.

Kinkku suolaan lokakuussa

Joululeivonnaiset ovat olleet olennainen osa erityisesti säätyläisperheiden joulunviettoa. Pipareita, pikkuleipiä, torttuja, piirakoita ja leipiä leivottiin kaupunkilaiskodeissa jouluksi monta päivää. Siinä sivussa kiillotettiin hopeat ja siivottiin koti joulukuntoon. Joulukinkku oli ostettu jo lokakuussa suolaamista varten.

Joulukuusi hankittiin aatonaattona torilta. Se koristeltiin kynttilöillä, olkikoristeilla ja piparkakuilla.

Jouluaattoa vietettiin usein suurina sukujuhlina. Jouluaterian jälkeen saapui joulupukki jakamaan lahjat. Säätyläiset antoivat joululahjoja jo 1800-luvulla. Niitä tehtiin itse, mutta myös ostettiin.

- Jo tuolloin alettiin huolestua joulun kaupallisuudesta ja maallistumisesta, Sillanpää kertoo.

Joulupukin vierailun jälkeen nautittiin kahvia tai teetä. Niiden kanssa tarjottiin joulumakeisia, rusinoita ja manteleita.

Sillanpää sanoo, että nykyinen joulumme muistuttaa edelleen hämmästyttävän paljon 1800-luvun säätyläisjouluja.

- Euroopan mittakaavassa olemme hyvin erikoisia perinneuskollisuutemme kanssa. Meidän maailmamme muuttuu, mutta me itse muutumme paljon hitaammin.

Lintulyhde varmistaa sato-onnen

Vaikka monet jouluperinteet ovat lähtöisin kaupunkien säätyläiskodeista, näkyy joulussa yhä edelleen piirteitä myös talonpoikaisista juhlaperinteistä. Joulusta tuli myös maalaisväestön tärkein juhla 1800-luvun lopulla.

"Monet sadonkorjuujuhlan, kekrin, tavat ovat siirtyneet jouluun."

Ruualla on ollut myös maalaisväestön jouluperinteissä tärkeä rooli. Juhlavalmisteluihin kuului makkaroiden, juuston, oluen ja joululeivän teko. Syyskauden työt pyrittiin saamaan valmiiksi Tuomaan päivään 21. joulukuuta mennessä.

- Monet sadonkorjuujuhlan, kekrin, tavat ovat siirtyneet jouluun, Sillanpää sanoo.

Kekrin ja joulun juhlatapojen avulla pyrittiin varmistamaan tulevan vuoden sato-onni. Esimerkiksi tuttu tapa laittaa linnuille lintulyhde jouluksi juontaa juurensa sato-onnen varmistamiseen.

- Linnuille annettiin jouluna ruokaa, jotta ne eivät satokaudella söisi sitä pelloilta. Satoa varmistettiin myös syömällä ja juomalla jouluna mahdollisimman paljon, Sillanpää kertoo.

Maalaisväestön joulupöydästä löytyi aina lihaa, esimerkiksi lammasta, sekä lipeäkalaa, rosollia, joululaatikoita ja ohraryynipuuroa. Riisipuuro yleistyi jouluruokana 1930-luvulla.

Ruokaperinteet luovat tunnelmaa

Vaikka ruokakulttuuri elää ja uudistuu ajassa, Merja Sillanpää uskoo joulun ruokaperinteiden vahvaan asemaan.

"Syömme niitä, koska haluamme kunnioittaa juhlaa."

- En usko, että perinteet ihan äkkiä olisivat katoamassa. Ne olivat paljon suuremmassa vaarassa esimerkiksi 1970 - 1980-luvuilla. Tämän päivän nuoret arvostavat perinteitä. Se näkyy myös retrohuonekalujen arvostuksena, hän sanoo.

- Perinteiset jouluruuat eivät välttämättä vastaa nykyaikaisia makutottumuksia, mutta syömme niitä, koska haluamme kunnioittaa juhlaa. Ruokien avulla pääsemme joulun tunnelmaan. (Ruokatieto – Krista Korpela-Kosonen)