Ravitsemussuositukset syntyvät tieteestä ja elävät yhteistyöstä

11.11.2013
Käsitys terveellisestä syömisestä on kytköksissä kulttuuriin ja paikallisiin kasvuoloihin. Joidenkin mielestä myös taloudellisiin tai poliittisiin etuihin. Kuka voi uskottavasti antaa suosituksia muiden syömisestä?

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kokoonpanoa pohdittiin uskottavuuden näkökulmasta, kun laaja joukko pohjoismaisia ruoka-asiantuntijoita kokoontui Espooseen pohtimaan pohjoismaisten ravitsemussuositusten taustoja viime viikolla.

Voi näyttää huonolta mutta toimii

Syökö suositusten uskottavuutta se, että ravitsemusneuvottelukuntaan kuuluu ravitsemustieteilijöiden ohella etujärjestöjä, kuten Kuluttajaliitto, Elintarviketeollisuusliitto, tuottajajärjestö MTK, Sydänliitto ja Päivittäistavarakauppa?  

Joissain silmissä suositukset näyttävät puolueellisilta.

Kysymys kiteytyi kuiluun käyttöarvon ja näyttöarvon välissä. Neuvottelukunnan jäsenet kokevat yhteistyön toimivaksi ja tärkeäksikin. Neuvottelukunnan ulkopuolella sen työtä ja työskentelytapoja ei juuri tunneta. Joissain silmissä suositukset näyttävät puolueellisilta tai muiden kuin ravitsemuksen tarpeisiin räätälöidyiltä.

Seminaariin kutsutuista keskustelijoista toimittaja Noora Shingler piti ulospäin epäluotettavan näköisenä, että edunsaajia on mukana neuvottelukunnassa. Hänestä siellä tulisi istua vain ravitsemustieteilijöitä, etenkin koska media aina kaivelee ja ”paljastaa” näitä asioita.

Myös elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi haluaisi etujärjestöjen edustajat ulos valtion ravitsemusneuvottelukunnasta. Hän itse on kuulunut neuvottelukuntaan Kuluttajaliiton eli etujärjestön edustajana kahdeksan viime vuoden ajan.

Lobbausta vai osallistamista

Marniemi kertoo, että neuvottelukunnassa etujärjestöt ovat vähemmistönä ja enemmistön muodostavat ravitsemusasiantuntijat. Hän on myös sitä mieltä, että ravitsemussuosituksia laadittaessa sisältö tulee tiukasti tieteellisestä näytöstä.

Neuvottelukunnan sisällä on ravitsemustieteilijöistä koostuva työryhmä.

Neuvottelukunnan sisällä on ravitsemustieteilijöistä koostuva työryhmä, joka pohtii suosituksen ravitsemustieteellisen sisällön. Tämän jälkeen keskustellaan yhdessä ruokajärjestelmän osia edustavien jäsenten kesken siitä, miten tiedettä voidaan soveltaa käytäntöön.

- Jos tätä keskustelua ei käytäisi ravitsemusneuvottelukunnassa, se käytäisiin julkisuudessa, mikä voisi olla kaikille sekavampaa. Silti etujärjestöt tulisi mielestäni jättää ulkopuolelle, Marniemi totesi.  

Ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi MTK:sta korosti, että ravitsemuksesta tarvitaan vuoropuhelua niin ruoka-alan sisällä kuin yleisesti, se on yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeää.

Professori Suvi Virtanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta näki yhteistyön ravitsemuksen ja muiden alojen asiantuntijoiden kanssa hedelmälliseksi. Suomessa siihen on pitkät perinteet. Se voi myös olla yksi syy, miksi Suomessa riittää D-vitamiinitäydennyksestä suositus, jota maito- ja ravintorasva-alojen yritykset myös noudattavat.

Esimerkiksi Ruotsissa D-vitaminointi on lakisääteistä ja siksi se koskee myös luomumaitoa, joka Suomessa on vitaminoimatonta.

Suosituksiakaan ei tunneta

Marniemi huomautti, että nykyisten pohjoismaisten suositusten mukainen syöminen on paitsi ympäristöystävällistä, myös rajoittaa lisäaineiden saantia merkittävästi.

Hänestä hämmentävä ristiriita on, että ravitsemussuosituksia haukutaan, vaikka niitä selvästi ei tunneta. Väitetään niiden sisältävän suosituksia lisäainepitoisen teollisen ruuan syömiseen, vaikka näin ei ole.

- Kun ruokakolmiota katsoo, niin ei niistä ruuista montaa lisäainetta tule, hän sanoi.

"Ruokasuosituksista on vaikea riemastua."

Miksi uunituoreet pohjoismaiset suositukset eivät näy enemmän julkisuudessa? Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta toteaa, että ruokasuosituksista on vaikea riemastua hirveästi, koska ravintoaineiden saantia ei ole laskeudu ruokalautasen tasolle.

- Nyt olisi mietittävä, miten niistä riemastutaan tammikuussa, kun suomalaiset suositukset julkaistaan. Voisimme kysyä joukolta 6-vuotiaita, miten ravitsemusta tulisi ymmärtää. Haluaisin ensi vuonna päästä sanomaan ravitsemussuositusten viestinnästä, että: ”Vau! En olisi tullut ajatelleeksi tuota”, Mäkelä toivoo ja samalla haastaa.

Pohjoismaisen yhteistyön syvyys

Mäkelästä voimistumassa on ajatus syödä rennosti ja tietoisesti. Hän uskoo, että ihmiset ymmärtävät ruokavalion kokonaisuutta paremmin kuin välillä näyttää, koska he kuitenkin kokoavat sen lautasellisensa joka kerta.

Hän kysyi mikä on pohjoismaisen yhteystyön syvyys? Teemmekö yhden mallin vai tekeekö jokainen Pohjoismaa oman sovelluksensa pohjoismaisista ruokasuosituksista.

Ruotsissa on omaksuttu pohjoismaiset suositukset suoraan omiksi ravitsemussuosituksikseen. Tämän jälkeen he nyt jatkossa päivittävät eri ihmisryhmille annetut yksilöidymmät ohjeet, kuten vanhusten, raskaana olevien ja koululaisten ruokasuositukset.

Suomen suositukset huomioivat Suomessa käytössä olevat ruokien täydennykset.

Suomalaisia suosituksia varten ravitsemusasiantuntijat katsovat, että ne sekä sopivat omaan ruokakulttuuriimme että huomioivat Suomessa käytössä olevat ruokien täydennykset. Tämä koskee esimerkiksi juuri D-vitamiinia ja suolan käyttöä.   

EU:ssa ruokia saa täydentää, kun täydennys on turvallinen. Ruotsissa laki edellyttää ja Suomessa suositellaan, että ruokayritykset lisäävät D-vitamiinia tiettyihin elintarvikkeisiin. Ruotsissa myös luomumaito on siten D-vitaminoitua, Suomessa ei.

Suomessa meijerit lisäävät tavanomaiseen maitoon suositellun määrän D-vitamiinia. Tanskassa taas vain pieni osa maidosta on vitaminoitua ja sitäkin kuluttajat karsastavat. Nämä kansalliset erot vaikuttavat siihen, miten ruokia suositellaan syötäväksi eri Pohjoismaissa.

Pientä säätöä ehdotettiin

Paneelikeskustelussa ruotsalaistoimittaja Henrik Ennart Svenska Dagbladetista kertoi pitävänsä uusia pohjoismaisia ruokasuosituksia liian laveina.

Hän haluaisi muuttaa niitä niin, että päivässä saataisiin 200 - 300 kilokaloria vähemmän energiaa ja lisättyä sokeria pyöreä nolla. Ennart on kirjoittanut kirjan maailman pitkäikäisimpien kansojen terveystottumuksista, joista yksi on vähäkalorisuus.

Kuluttajaliiton Annikka Marniemi lisäisi ohjeisiin kasviproteiinia. Toimittaja Noora Shingler ehdottaa paluuta juurille: puhutaan enemmän kauden mukaisesta luomu- ja lähiruuasta, suositaan kalaa ja syödään halutessa välillä lihaa.

Professori Suvi Virtanen huomautti, että Itämeren ruokavalio on sisällöltään lähes sama kuin pohjoismainen ruokavalio, joten ne voisi yhdistää. (Ruokatieto)