Ravitsemustiede vaatii yhteistyötä yli akateemisten rajojen

13.12.2013
Ravitsemustiede ja ravitsemustieteilijät tarvitsevat laaja-alaisen näkökulman omaan alaansa ja niihin moniin tekijöihin, jotka vaikuttavat kansalaisten ravitsemukseen, ruokavalintoihin ja terveyteen, todettiin Kuopiossa ravitsemustieteen opetuksen 30-vuotisjuhlaseminaarissa.

Kuopion yliopiston ravitsemustieteen, ja sittemmin Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen koulutuksesta on valmistunut vuodesta 1984 lähtien lähes 450 maisteria. He ovat työllistyneet valtion, kuntien, järjestöjen, korkeakoulujen ja yritysten, muun muassa elintarviketeollisuuden palvelukseen.

Biotekniikka ravitsemuksen rinnalle

Ravitsemustieteen koulutus on uusiutunut siten, että nykyisin maisteriopinnoissa voi valita joko ravitsemusterapian tai elintarvikebiotekniikan linjan.

Ravitsemusopetus on sijoitettu lääketieteen yhteyteen.

Koska Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus painottuu terveystieteisiin, ravitsemustieteen opetuksessa on kyetty yhdistämään ajantasainen tutkimustieto ja käytännön harjoittelu kliinisessä ympäristössä.

Eurooppalaisittain ajateltuna Kuopion tilanne onkin ainutlaatuinen, koska ravitsemusopetus on sijoitettu lääketieteen yhteyteen.

Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuslaitos on kuulunut vuodesta 2003 kliinisen ravitsemustieteen yksikköön. Tämä oli suuri uudistus, totesi seminaarissa puhunut ravitsemustieteen professori Hannu Mykkänen. Terveysvaikutustutkimus toimii siltana yliopistotutkimuksen, alan yritysten ja muun yhteiskunnan välillä.

Miten tuottaa terveyttä edistäviä valintoja

"On tunnettava myös muun muassa elintarviketeollisuutta sekä ihmisten käyttäytymistä."

30 vuodessa ravitsemustieteen näkökulma ravitsemukseen ja terveyteen on avartunut. Ravitsemustieteen ensisijainen tavoite on terveyden edistäminen ravinnon avulla. Tehtävä on haastava, akatemiaprofessori Kaisa Poutanen totesi.

- Voimme tuottaa terveellisiä elintarvikkeita, mutta tärkeä kysymys on, miten saamme ihmiset valitsemaan ja syömään niitä?, Poutanen pohti.

Oikeisiin valintoihin ohjaaminen vaatii ravitsemustieteilijöiltä kokonaisuuden hallintaa. Ravitsemustieteilijä tietää, mitä elimistössä tapahtuu, mutta on tunnettava myös muun muassa elintarviketeollisuutta sekä ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, asenteita, arvoja ja tunteita ja osattava vaikuttaa näihin virikkeisiin, Poutanen kertoi.

Yksilön ja yhteiskunnan näkökulma

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta luonnehti ravitsemustiedettä erittäin laajaksi tieteenalaksi, joka soveltaa lukuisia muita tieteenaloja.

Henkilökohtainen ravitsemus on noussut viime vuosina yhdeksi kuumimmista kysymyksistä.

Ravitsemustieteen ydinkysymys on, miten ravinto vaikuttaa terveyteen. Kysymystä voidaan tutkia yksilön ja yhteiskunnan näkökulmista. Esimerkiksi pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa on nyt ensi kertaa maininta ruuan ympäristövaikutuksista, Fogelholm totesi.

Henkilökohtainen ravitsemus on noussut viime vuosina yhdeksi kuumimmista kysymyksistä, ja on sitä lähitulevaisuudessakin.

- Kuinka paljon geenit vaikuttavat ruuan valintaan? Tiedetään esimerkiksi, että leivän käyttö ja mieltymys happamiin ja polttaviin ruokiin ovat pitkälti perinnöllisiä, Fogelholm totesi.

Yksilön ruokavalintoihin voivat vaikuttaa myös persoonallisuuden piirteet, kuten neuroottisuus tai introverttius ja ekstroverttius. Eli ravitsemustieteen pitäisi oppia ymmärtämään yksilön persoonallisuutta ruuan valintaan vaikuttavana tekijänä. Kun yksi tekijä muuttuu, joku toinenkin muuttuu.

Joskus tutkimus ei löydä elintarvikkeen käytön terveysvaikutuksiin syitä yksilöllisistä eroista.  Silloin syytä voi etsiä itse elintarvikkeesta. Mikä siinä on vaikuttava tekijä? Kaikkia ihmisiä koskettavasta näkökulmasta katsottuna ravitsemustieteellisen tutkimuksen pitää siis oppia ymmärtämään ruokia yhä enemmän, mainitsi myös Fogelholm. 

Ravitsemustieteestä ravitsemuspolitiikkaan

Ravitsemustiede on yhteiskunnallinen tiede, ja terveellisen syömisen edistäminen on ravitsemuspolitiikkaa, Fogelholm painotti. Tähän liittyy ympäristön muuttaminen, kuten elintarvikkeiden tarjontaan ja koostumukseen, esimerkiksi suolan määrään vaikuttaminen.

Myös päätöksentekoon voidaan vaikuttaa. Vaikutuksen kohteina voivat olla esimerkiksi pakkausmerkinnät tai ruokalistamerkinnät.

"Kun raha määrää, terveys, etiikka ja ympäristö ovat häviäjiä."

Eurooppalainen ravitsemuspolitiikka on ollut pitkään kallellaan terveellisen ravitsemuksen edistämiseen etenkin kampanjoin ja tietoa jakamalla. Mutta pitäisi myös selvittää ravitsemuspolitiikan vaikuttavuutta:  vaikuttavatko pakkausmerkinnät, mainonta, hinta ja tiedotuskampanjat oikeasti valintoihin?

- Kun raha määrää, terveys, etiikka ja ympäristö ovat häviäjiä, Fogelholm totesi.

Yhteistyöhön luonnon- ja politiikantutkijoiden kanssa

Ravitsemuspoliittisen tutkimuksen pitää kohdistua myös ihmisiin, joilla ei mene niin hyvin.

- Muun muassa tällaisia asioita on ymmärrettävä, sitten vasta voi ymmärtää ravitsemuksen merkitystä yhteiskunnassa, Fogelholm totesi.

"Ravitsemustieteilijöiden pitää pyrkiä yhteistyöhön."

Ravitsemustieteelliseen tutkimukseen pitäisi hänestä saada mukaan kriittinen kokoonpano eri alojen tutkijoita, muun muassa tilastotieteilijöitä, sosiologeja, politiikan tutkijoita, lääkäreitä, psykologeja ja sosiaalipsykologeja.

- Ravitsemustieteilijöiden ei tarvitse itse opiskella kaikkea tätä, vaan pitää pyrkiä yhteistyöhön, Fogelholm summasi.
(Ruokatieto - Anja Hiltunen)