Syksyn parhaat ruokakirjat

18.12.2014
Nyt kokataan värikästä ruokaa perusraaka-aineista bloggaaja Mari Moilasen tapaan. Lapsikin haluaa tietää, mitä, miksi ja miten syödään. Lasissa on olutta, kullekin makunsa mukaan; makuasiat laittaa järjestykseen olutkouluttaja Anikó Lehtinen. Hyvän joulun vinkit ovat nyt yhdessä paketissa, kun Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm paketoivat ruokajoulun.

Joulu maistuu aamusta iltaan

Hyvää joulua (WSOY) on muhkea paketti jouluihmisille ja muille. Tekijät lupaavat, että joulu maistuu aamusta iltaan, niinpä esimerkiksi jouluaamun puolukkatuorepuurossa rouskuvat auringonkukansiementen lisäksi mantelit ja kardemumma maustaa tuorepuuron kepeästi.

Riisipuuron seuraan tekisi mieli heti mehustaa luumuja lakritsilla!

Vispipuuro taas saa jouluista makua vanilja- ja kanelitangoista. Riisipuuron seuraan tekisi mieli heti mehustaa luumuja lakritsilla!

Ohjenuorana toimii se, että joulusta voi nauttia myös ilman ähkyä. Niinpä herkuttelu jakautuu paitsi pitkin vuorokautta, myös totuttua pidemmälle ajanjaksolle. Mukana on sekä vakiintuneita jouluklassikoita kuten joulusinappia ja saaristolaisleipää, mutta myös uusia ideoita. Kylmien tai kuumien sesongin juomien maustamiseen sopii glögisiirappi.

Juhlapöydän pääruoaksi on ehdolla niin monenlaista possua, karitsaa, mandariiniankkaa kuin täytettyä munakoisoakin. Muut kasvikset löytyvät lisukeosiosta: juhlapöytää keventää vaikkapa paistettu ruusu- ja lehtikaali tai vuohenjuustolla ja omenasoseella viimeistelty uunirosolli.

Ruokaihmisen joululahjatkin ovat tietysti jouluisia ruokia. Helpoimmasta päästä vinkkejä ovat joulupopparit eli kardemummalla, mustapippurilla ja kanelisokerilla maustetut popcornit. Niistä jalostuu myös joulusuklaa. Myös sitruuna-rosmariinipähkinöissä on vinkeää twistiä. Suloisiin purkkeihin pakatut cookie-, näkkäri- tai puuroainekset ovat helppoja niin lahjan antajalle kuin saajallekin.

Joulusesongin trendimarjaksi paljastuu puolukka, jolla maustetaan niin glögit, puurot kuin kookoksella maustettu piiraskin. Puolukka maistuu joulumyslissäkin.

Kylmäsavulohen rippeet saavat uuden elämän pizzan päällä.

Jottei mitään menisi hukkaan, tekijät ovat koonneet kirjan loppuun vinkit arkeen laskeutumiseen eli tähteiden hyödyntämiseen. Kylmäsavulohen rippeet saavat uuden elämän pizzan päällä, herneet huljahtavat risottoon ja kinkkusuikaleet pannukakkuun.

Välimäen ja Lindholmin luottokuvaaja Laura Riihelä on ottanut jälleen tunnelmalliset kuvat. Huolella suunnitellut kuvat tuovat jotain uutta tutunkuuloisiinkin resepteihin.

Hulvatonta menoa

Syksyn hilpein ruokakirja on Tatu ja Patu -sarjan käsikirja Tatu ja Patu, syömään! (Otava). Se paljastaa, miten syödään, mitä syödään ja miksi syödään. Lapsille ja aikuisille suunnattu teos selvittää perinpohjin kaiken ruokaan liittyvän.

Kirja hyrisyttää ruokaihmistä ja saa välillä naurunkin raikumaan. Aloittelevan ruokailijan perusvirheisiin lukeutuu muun muassa se, että unohdetaan (tai ei haluta) avata suuta. Tatu ja Patu käyvät myös tarkkailemassa Pöperöahkeroinen-nimistä lajia, joka muistuttaa melko lailla kotien keittiöissä ahertavia äitejä ja isiä. Pönttövääriäistä taas tavataan kaikkialla, missä ruokaillaan.

Ruuanlaitto aloitetaan voileivästä, mutta pianhan sitä jo kaipaa lisähaastetta. Seuraavaksi valmistetaan temperoitu savulahnamoussemallasleipä avokadovaahdolla ja tryffelimarinoidulla salottisipuli-belugalinssihillokkeella, joka kuulostaa - hmmm - herkulliselta.

Hörskötyksen seasta voi poimia varsin asiallistakin oppia.

Hörskötyksen seasta voi poimia varsin asiallistakin oppia. Näin etenkin kappaleista, joissa kerrotaan yleisimmistä virheistä ruokaillessa tai korjataan vääriä ruokaväittämiä. Onko kalan syönti haitallista D:n takia? Muuttuuko vihannesten syöjä zombieksi? Ei, vaan ne tekevät hyvää keholle. Virheeksi lasketaan muun muassa se, että hukkaa ruokansa elektroniikan sekaan. Aikuisella saattaa tässä kohti omatunto soimata.

Erittäin sympaattinen on kokkiosio, jossa Tatu "Tsyrki" Tsukkula kokkaa lapsuutensa suosikkiruokaa pinaattilettuja yhdessä kokkifrendinsä Patu "Kordon" Rämsin kanssa. Lempinimellä namiskuukkeliplättyset tunnettujen äidin pinaattilettujen ohje on tatuoitu kokin selkään, joten sieltä voi helposti tarkistaa, että on varannut kaikki ainekset. Mainion kokkailusession päätteeksi kokit tiskaavat yhdessä, sillä "kunnon tyypit siivoo aina jälkensä".

"Kunnon tyypit siivoo aina jälkensä".

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen taattuun tyyliin kuuluu, että Tatu ja Patu irrottelevat kuvissa vielä rajummin kuin teksteissä. Tämä ruokakirjakin on ykköslaatua kuvia myöten. Kirja kannustaa oppimaan ja kokeilemaan: osioiden lopussa on pikatestit ja kirjan lopussa suuri loppumaistelu sekä lopputesti. Tatu ja Patu kasvattavat entistä valistuneempia ruokaihmisiä.

Värikoodattua kasvisruokaa

Mari Moilasen esikoinen, Sitä parempi soppa Mitä yhdessä kokataan (Kirjapaja), avaa suositun ruokabloggaajan keittotaidon salat. Herkulliset, tekijänsä kädenjälkeä huokuvat kuvat ja reseptiikka on järjestetty värien mukaan.

Värikimara ulottuu punaisesta mustaan ja jokaisen värin alle on valittu muutama raaka-aine, joista on koottu täsmäreseptit. Punaisia ruokia ovat punajuuri, omena, tomaatti ja liha. Koko kirjassa on muuten vain muutama liharuoka!

Valkoisessa osiossa hehkuvat kukkakaali, jogurtti ja kvinoa, ruskeita ruokia edustavat pähkinät, ruskea sokeri ja suklaa. Mustia ovat lakritsi ja mustikka.

Sekä kirjan nimi että värikoodaus ovat ensituntumalta hankalia sulattaa, mutta tekijän perustelut vakuuttavat. Nimessä korostuu yhdessä tekeminen, ja se näkyy läpi kirjan niin, että suola- ja pippurimyllyillä on koodattu resepteistä kohdat, jotka sopivat perheen pienimpien tehtäviksi.

Moilanen esittelee kirjan alussa paljon käyttämänsä raaka-aineet kuten intiaanisokerin, kvinoan ja speltin. Ne ovatkin innoittaneet lukuisia reseptejä, ja kerran kokeiltuaan kotileipuri jää koukkuun näihin aitoihin makuihin.

Miksi käyttää leivonnassa vehnäjauhoja, kun ne voi vaihtaa spelttiin?

Miksi käyttää leivonnassa vehnäjauhoja, kun ne voi vaihtaa spelttiin? Hieman yllättäen ohjeissa on myös vinkkejä joidenkin puolivalmiiden tuotteiden hyödyntämiseen kuten spelttikakkujauhosekoituksesta jalostettu intiaanisokerikakku.

Kvinoaa Moilanen käyttää monipuolisesti, ja siitä on määrällisesti eniten ohjeita, yli kymmenen ruokalajia. On herkullinen mansikka-vuohenjuustosalaatti kvinoapohjalla ja kvinoasuklaata, jossa käytetään kvinoa-mustikkamurua.

Yllätys on myös kukkakaali pizzapohjassa. Sen sijaan lehtikaaliohjeiden iso määrä ei yllätä, löihän vihreä superruoka toden teolla läpi jo viime vuonna blogosfäärissä.

Gastronaatti hyödyntää ruuasta kaiken

Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin (Otava) on sympaattinen, tekijänsä oloinen ruokakirja. Hiljattain Maku-lehden päätoimittajana aloittanut Satu Koivisto avaa kirjan tarinoissa omaa taustaansa: maatilan tytöllä on mutkaton suhtautuminen ruokaan.

Lapsuudenkodin perinne jatkuu helsinkiläiskodissa hyvälaatuisten raaka-aineiden täysipainoisena hyödyntämisenä. Kaikesta voi syödä kaiken: sitruunasta kuoret, parsakaalista varret ja punajuuresta naatit. Naatti viittaa myös nautiskeluun - savolaisittain.

Satu Koiviston tärkeimpiä oivalluksia ruuanlaitosta on, että tärkeintä on halu käyttää siihen vähän aikaa. Ja ruoka maistuu parhaalta läheisten seurassa. Kirjassa on käytetty raaka-aineita, jotka on helppoa ja edullista hankkia.

Porkkanaan tässä keittiössä suhtaudutaan liki fanaattisesti.

Gastronaatti valmistaa ruokaa aina koko kattilallisen, ison padallisen tai monta pellillistä. Moni ruoka saa kypsyä uunissa yön yli. Porkkanaan tässä keittiössä suhtaudutaan liki fanaattisesti: perheen ruoka-arki pohjautuu uunissa paahdettuihin porkkanoihin. Niitä on aina valmiina jääkaapissa, sillä ne toimivat niin salaateissa, wokeissa kuin leipien täytteenäkin.

Koivisto kypsentää kasvikset mieluiten paahtamalla, sillä se tiivistää niiden maut. Parsakaalistakin saa siten esiin parhaat puolet. Myös mauton tomaatti ylevöityy uunissa yrttien kanssa yön yli paahdettuna erinomaiseksi kalan lisäkkeeksi tai salaatin täytteeksi.

Leipä saa oman lukunsa. Siitä syntyy panzanellan tyyppinen salaatti tai New Yorkin lomalta innoituksensa saanut selleripiiras. Myös peruna on itseoikeutettu vieras tässä kirjassa. Parhaimmillaan peruna on pizzassa, jota maustavat rosmariini ja kaprikset.

Yks olut!

Sokerina pohjalla raikasotteinen olutkirja: Anikó Lehtisen Yks olut Olutpöytäkirja esittelee oluet makutyypeittäin luokitellen tavoitteenaan avata oluiden maailmaa niillekin, joita se ei ole tähän asti vetänyt puoleensa.

Lehtinen työskentelee Sinebrychoffilla ja opettaa työkseen alan ihmisiä. Hän on paneutunut vuosien ajan oluen ja ruuan yhdistämiseen ja tarjoilee oivaltavia makupaloja myös kirjassaan. Lukkarinrakkaus käsityöoluisiin on vahva.

Yks olut alkaa lyhyellä historiaosuudella ja jatkuu perehdytyksellä oluen valmistukseen. Oluen makua käsiteltyään Lehtinen pääsee kirjan ydinosaan, oluttyyppeihin. Lopussa on vielä kohtuullisen laaja osio oluesta ja ruuasta sekä pieni olutsanasto. Teksti etenee mukavasti, mutta seassa on pieniä epätarkkuuksia, kuten Suomen ensimmäisen pienpanimobuumin ajoittuminen 90-luvun lopulle. Kuitenkin viime ja tänä vuonna on jo juhlittu useamman pienpanimoksi luokiteltavan, usein ravintolapanimona aloittaneen panimon 20-vuotista taivalta.

Lehtinen innostaa kokeilemaan ja maistelemaan. Siihen kannustaa jo uudenlainen oluiden luokittelu, joka lähtee liikkeelle raikkaista janonsammuttajista, joihin lukeutuvat muun muassa tutut lagerit ja pilsit. Vaaleat ja hedelmäiset oluet ovat nekin helposti nautittavia, kuten alea, kölschiä ja witbieriä.

Villin happamat on juuri nyt nousussa oleva oluttyyppi.

Villin happamat on juuri nyt nousussa oleva oluttyyppi, jossa luonteenomaista on villihiivan käyttö ja nykyoluelle epätyypillinen happamuus. Tästä oluttyypistä on kenties vaikeinta poimia esimerkkioluita, joten suositus kuuluukin: maista jos löydät!

Kohti vahvempia oluita siirrytään hedelmäisen maltaisten oluiden, muun muassa brown alen ja saksalaistyyppisten vehnäoluiden kautta. Maltaisen karamellimaisia oluita kuten tummia lagereita ja bockeja seuraavat hyvin humaloidut oluet. Viimeiset oluttyypit ovat täyteläiset ja aromaattiset, nautiskeluun houkuttelevat barley winet ja trappistit sekä tummat ja paahteiset eli portterit, stoutit ja savuoluet. Sahti ja real ale mainitaan omassa osiossaan erikoisuuksina.

Lehtisen poimimat esimerkit kattavat mukavasti niin kotimaisen tarjonnan kuin pohjoismaisen ja amerikkalaisen olutrenessanssin hedelmät. Toki myös eurooppalaiset klassikot ovat mukana siellä, minne ne kuuluvat. Lehtinen kuvailee oluiden aromit ja luonteen niin herkullisesti, että vesi herahtaa kielelle. Kirjasta olisikin parasta nauttia mieleistään olutta siemaillen.

Herkullinen on myös oluen ja ruuan liittoon paneutuva kirjan viimeinen kolmannes. Kannustavaan tapaansa Lehtinen muistuttaa, että oluen ja ruuan yhdistäminen on helppoa ja kivaa ja auttaa lisäksi saamaan monista oluista enemmän irti. Hahmota ruuan vahvin aromi ja valitse juoma sen mukaan.

Vastamaut, harmoniamaut tai yhteiset makujuuret voivat toimia valintaperusteena. Juuri joulun aikaan kannattaa muistaa, että viinille haasteelliset etikkaiset maut, suolakalat ja savustetut ruuat maistuvat erinomaisesti oluen kanssa.

Helposti oluen ja ruuan yhdistämisen makuun pääsee vaikkapa Riikan syyssalaatin ja puolukka-vehnäolutvinegreten sekä witbierin kanssa. Joulupöytään voisi poimia myös olut-sipulihillokkeen juustojen seuraksi. Herkuttelun lomaan keventäjäksi sopii myös olutdrinkki, kokeile vaikka stoutista sekoitettua Kiriä. Mustaherukkalikööri+stout=Black Kir

Tärkeintä Lehtiselle on fiilis: "Vaikka kuinka suositeltaisiin tiettyä olutta ruuan kanssa, jos et pidä siitä oluesta, ei se sinun pöytääsi sovi." Jos pitää pärjätä vain yhdellä oluella läpi aterian, Lehtinen valitsee itselleen mieluista sitrusmaista pale alea tai hapanta vehnäolutta. Toisaalta joskus kannattaa laajentaa makupalettiaan nimenomaan maistamalla sellaista, mistä ei pidä - ruokapari voi avata uusia ulottuvuuksia. (Ruokatieto - Mariaana Nelimarkka)

"Vaikka kuinka suositeltaisiin tiettyä olutta ruuan kanssa, jos et pidä siitä oluesta, ei se sinun pöytääsi sovi."