Syömishäiriöiden ravitsemushoito vasta alkumetreillä

19.04.2013
Ravitsemushoitoa ja -terapiaa on tutkittu syömishäiriöissä yllättävän vähän, vaikka ravitsemus ja syöminen ovat häiriöissä keskeistä. Lääke- ja psykoterapeuttinen hoito tehoavat hyvin huonosti, kun potilas on aliravittu ja alipainoinen. Alan tutkimuksille on selvityksen mukaan huutava tarve, sillä esimerkiksi aikuisille syömishäiriöpotilaille ei ole Käypä hoito –suositusta.

Yhteiskunnan tulisi satsata syömishäiriöiden tutkimukseen, että hoitoa ja hoitopolkuja voitaisiin kehittää kansallisessa järjestelmässä, esittää terveystieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta valmistunut Sofia Eklund.

Hän on perehtynyt tuoreessa pro gradu -opinnäytetutkimuksessaan aikuisten syömishäiriöiden hoitoon ja toimii laillistettuna ravitsemusterapeuttina Seinäjoen sairaalassa.  Eklund on aiemmalta koulutukseltaan myös elintarviketieteiden maisteri ja toiminut ravitsemusasiantuntijana jo pitkään.

Syömishäiriöt yleistyneet

Suomessa ei ole kattavasti tutkittu, kuinka yleisiä syömishäiriöt meillä ovat. Ulkomaisissa tutkimuksissa anoreksia nervosan eli laihuushäiriön esiintyvyys on yleensä noin prosentin luokkaa tai sen alle. Bulimia ja ahmimishäiriö, johon ei kuulu oksentelua, ovat hieman yleisempiä.

Suomessa ei ole kattavasti tutkittu, kuinka yleisiä syömishäiriöt meillä ovat.

Hiljattain julkaistussa saksalaisessa tutkimuksessa aikuisista naisista 5,9 prosenttia sairasti jonkin tyyppistä syömishäiriötä ja vastaava luku miehillä oli 1,5 prosenttia. Naiset ovat suuremmassa riskissä sairastua syömishäiriöön kuin miehet.

- Syömishäiriöitä esiintyy kaikenikäisillä, mutta suurimmat riskiryhmät ovat murrosikäiset tytöt ja nuoret naiset. Myös urheilijoilla ja diabeetikoilla häiriötä esiintyy muuta väestöä enemmän, Eklund sanoo.

Aikuinen ei huomaa sairastuneensa

Luonteeltaan vakavin syömishäiriöistä on anoreksia nervosa. Siinä kuolleisuus on 5 - 7 prosenttia eli suurempi kuin missään muussa psykiatrisessa sairaudessa. Pitkissä seurannoissa kuolleisuus nousee vielä korkeammaksi.   

- Syömishäiriön alkuvaiheeseen kuuluu tyypillisesti sairaudentunnon puuttuminen. Hoitoon ei haluta hakeutua, minkä suhteen erityisesti aikuiset ovat hankala ryhmä, Eklund sanoo.

Toimivat ideat paremmin jakoon

Eklund selvitti laajalla systemaattisella kirjallisuuskatsauksella aikuisten syömishäiriöiden lääkehoidon, psykoterapeuttisen hoidon ja ravitsemushoidon mahdollisuuksia. Nimenomaan ravitsemushoidon suhteen tiukkoja kriteereitä piti laajentaa aineiston niukkuuden vuoksi.

Vahvan näytön tutkimusta ravitsemushoidosta on julkaistu todella vähän. Osin syynä ovat haastava kohderyhmä ja eettiset kysymykset.

Ravitsemusterapeutit voisivat rohkeammin julkaista tapausselostuksia, kokemukseen perustuvia asiantuntijalausuntoja ja pilottitutkimuksia.

Eklundin mukaan ravitsemusterapian alalla tarvitaan lisää laajoja ja hyvin suunniteltuja kliinisiä, kontrolloituja tutkimuksia, että parhaat potilaan syömistä lisäävät strategiat löydetään. Ammattikunta voisi hänestä rohkeammin julkaista tapausselostuksia, kokemukseen perustuvia asiantuntijalausuntoja ja pilottitutkimuksia.

- Niiden avulla saisi näkökulmaa vahvemman näytön tutkimusten suunnitteluun ja isompien tutkimusten tekoon, Eklund rohkaisee.

Ravitsemushoito tehokkain anoreksiassa

Tutkimusten mukaan ravitsemushoito on turvallisin ja tehokkain hoitomuoto anoreksia nervosassa, eikä lääkehoito riitä sairauden yksinomaiseksi hoidoksi.

"Lääke- ja psykoterapeuttinen hoito tehoavat hyvin huonosti, kun potilas on aliravittu ja alipainoinen."

Myös psykoterapeuttisten hoitojen tulokset ovat vaatimattomia, mikäli mittarin käytetään painon korjaantumista ja oireettomuutta. Psyykkinen tuki auttaa kuitenkin lievittämään syömiseen liittyvää ahdistusta. Varsinaisen psykoterapian teho on parempi potilaan painon korjaannuttua.

- Lääke- ja psykoterapeuttinen hoito tehoavat hyvin huonosti, kun potilas on aliravittu ja alipainoinen. Keinot, joilla alipainoinen potilas saataisiin vapaaehtoisesti lisäämään syömistään ja energiansaantiaan, perustuvat kuitenkin pääasiassa asiantuntijoiden mielipiteisiin ja käytännössä hyväksi havaittuihin menetelmiin, Eklund pohtii.

Letkuravinto tehosi parhaiten

- Parhaat tulokset painon ja syömiskäyttäytymisen korjaantumisessa saavutettiin letkuravitsemuksella. Silloin muukin hoito rupeaa tehoamaan, Eklund kertaa katsauksen tuloksia.

Eklundin mukaan tämä herättää Suomessa ristiriitaisia tunteita, sillä letkuravitsemusta on pidetty hoidossa viimeisimpinä vaihtoehtona. Jo tämän vuoksi tarvitaan lisätutkimusta.

Letkuravitsemuksella tarkoitetaan ravitsemushoidon toteuttamista ruuansulatuskanavan kautta syöttöletkun avulla. Letku voidaan laittaa nenästä tai harvemmin suoraan vatsanpeitteiden läpi ruuansulatuskanavaan. Letkuravitsemus aloitetaan sairaalassa ja sitä voidaan jatkaa kotona.

Monen hoidon yhdistelmä tehoaa

Muissa syömishäiriöissä, kuten bulimia nervosaa sairastavilla, lääkehoidon ja terapian teho osoittautui selvästi paremmaksi kuin anoreksia nervosan hoidossa, ja myös ahmimishäiriössä lääkehoidon ja terapian teho on selkeä.

- Mikään hoito yksinään harvoin riittää syömishäiriöissä, vaan siihen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Ravitsemushoidon lisäksi psykologian ja lääketieteen asiantuntijuutta, Eklund korostaa.

Suositeltavaa on hyvin suunniteltu lähestymistapa ja hoito, jossa syömishäiriöön sairastunut otetaan mukaan tavoitteiden asetteluun ja hoitomenetelmien valintaan.

Arviolta joka toinen paranee

Tavoitteena on, että potilas omaksuu terveyden kannalta sopivan painon sekä normaalin ja tasapainoisen ruokavalion ja pystyy ruokailemaan luontevasti eri tilanteissa.

Käypä hoito suosituksessa vuodelta 2009 annetaan ohjeita syömishäiriöiden hoitoon lapsille ja nuorille. Tavoitteena on, että potilas omaksuu terveyden kannalta sopivan painon sekä normaalin ja tasapainoisen ruokavalion ja pystyy ruokailemaan luontevasti eri tilanteissa.

Suosituksen mukaan ravitsemusterapeutin tulee oikaista potilaan ruokaan liittyviä vääriä tottumuksia ja uskomuksia, antaa ohjeita riittävästä ravitsemuksesta sekä motivoida ja tukea potilasta aliravitsemuksen korjaamiseen. Potilasta opastetaan syömään riittävästi ja säännöllisesti.

Ruokavaliossa huomioidaan myös potilaan mielipide, sillä yksilöllisyys ja tietynasteinen joustaminen lisäävät itsehallinnan tunnetta ja auttavat hyväksymään painonnousun. Ohjauksessa korostetaan muun muassa ruokavalion monipuolisuutta, ja potilasta kannustetaan syömään ruoka-aineita, joita hän on aiemmin välttänyt. Myös ruokavalion ravintoainepitoisuuten kiinnitetään huomiota.

Anoreksia- ja bulimiapotilaista arviolta joka toinen on toipunut kymmenen vuoden jälkeen sairastumisesta. Ahmintahäiriössä oireet puolestaan esiintyvät aaltomaisesti ja uusiutuvat noin joka kolmannella potilaalla. Syömishäiriön hoitoon keskittyviä yksiköitä on Suomessa varsin vähän.

Syömishäiriöiden ehkäisy alkutekijöissään

Syömishäiriöiden ehkäiseminen olisi tärkeää sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Ehkäisyohjelmien teho on kuitenkin vielä epävarmaa, koska tutkimustulokset niidenkin osalta ovat ristiriitaisia.

Eklundin mukaan syömishäiriöiden ehkäisyohjelmien avulla on onnistuttu lisäämään tietämystä syömishäiriöistä, mutta syömishäiriöihin liittyvien asenteiden ja käyttäytymisen muuttamisessa on joidenkin tutkimusten mukaan paljon parannettavaa. Tämäkin alue vaatii selkeästi lisää laadukkaita ja hyvin suunniteltuja tutkimuksia.

Syömishäiriö kehittyy usein nuoruusvuosien aikana, joten monet ehkäisyohjelmat ovat keskittyneet tähän ikäryhmään. Myös vastavoimia syömishäiriöiden hoidolle ja ehkäisylle on liikkeellä, kun sosiaalisessa mediassa kokoontuvat "pro-ana/thinspiration”-yhteisöt, joissa osallistujat jakavat toisilleen ohjeita, joilla voi pyrkiä yhä laihemmaksi ja sairaammaksi.

"Ei oikein tiedetä, johtuuko häiriöiden yleistyminen anorektisista malleista vai ahdistaako sairastuneita nyky-yhteiskunnan liiallinen yksilöllisyys ja menestymispaineet."

Syömishäiriöliitto SYLI ry on esittänyt kannanoton anorektikkojen ylläpitämistä ProAna –nettisivustoista, joihin se haluaa tehdä selvän pesäeron.  SYLI ry:n mukaan Pro ana -sivustot tarjoavat alustan sairastaa yhdessä. Syömishäiriöliiton vertaistuen tarkoituksena puolestaan on tukea toipumista ja syömishäiriöstä vapaata elämää.

- Syömishäiriö on monimuotoinen ongelma. Ei oikein tiedetä, johtuuko häiriöiden yleistyminen  anorektisista malleista vai ahdistaako sairastuneita nyky-yhteiskunnan liiallinen yksilöllisyys ja menestymispaineet, Eklund pohtii. (Ruokatieto – Kaisu Meronen)