Vajaaravitsemus tunnistetaan huonosti

03.10.2005
Suomalaisten jatkuva lihominen on todellinen kansanterveysongelma, joka on jälleen viime aikoina herättänyt kiivasta julkista keskustelua. Ylipainokeskustelu uhkaa kuitenkin jättää varjoonsa toisen merkittävän ravitsemusongelman, joka sekin koskettaa yhä kasvavia väestöryhmiä. Vajaaravitsemus on varsinkin iäkkäiden kansalaisten ongelma, mutta siitä kärsivät myös monet pitkäaikaissairaat, syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset.
Suomalaisten jatkuva lihominen on todellinen kansanterveysongelma, joka on
jälleen viime aikoina herättänyt kiivasta julkista keskustelua.
Ylipainokeskustelu uhkaa kuitenkin jättää varjoonsa toisen merkittävän
ravitsemusongelman, joka sekin koskettaa yhä kasvavia väestöryhmiä.
Vajaaravitsemus on varsinkin iäkkäiden kansalaisten ongelma, mutta siitä
kärsivät myös monet pitkäaikaissairaat, syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ravitsemusterapeutin AULI PÖLÖSEN mukaan
vajaaravitsemuksella tarkoitetaan yleensä tilaa, jossa henkilö saa liian vähän
energiaa, proteiineja tai muita ravintoaineita. Vajaaravitsemuksesta kärsivät
henkilöt jäävät usein vaille riittävää hoitoa, sillä tila tunnistetaan huonosti.

- Vajaaravitsemuksen oireet tulkitaan usein vain sairaudesta johtuviksi,
kertoi Pölönen. Hän puhui aiheesta maanantaina Helsingissä alkaneilla
Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä.

Kolmannes akuuttipotilaista vajaaravittuja

Vajaaravitsemus on yleinen ongelma, sillä sairaalaan saapuvista
akuuttipotilaista kolmannes on vajaaravittuja. Iäkkäistä sisätautipotilaista
vajaaravitsemuksesta kärsii jopa yli 80 prosenttia.

Pölönen pitää huolestuttavana sitä, että laitoshoidon aikana
vajaaravitsemuksesta kärsivän potilaan tila menee usein vain huonompaan
suuntaan. Tällä on monia kielteisiä seurauksia: potilaan toipuminen viivästyy,
hän altistuu infektioille, hänen elämänlaatunsa heikkenee, ja tehohoidon tarve
kasvaa.

Riittämätön vajaaravitsemuksen hoito lisää myös hoidon kustannuksia. Aliravitun
potilaan sairaalassa oloaika pitenee, joten hänen hoitonsa kustannukset ovat 35
- 75 prosenttia korkeammat kuin muilla. On laskettu, että tehokkaalla
ravitsemushoidolla terveydenhuollossa saataisiin vuosittain noin 50 miljoonan
euron säästöt.

Ongelmana muuallakin Euroopassa

Pölösen mukaan vajaaravitsemuksen riittämätön hoito ei ole ongelma ainoastaan
Suomessa, vaan samojen haasteiden edessä ollaan myös muualla Euroopassa.
Ongelman ratkaisemiseksi Euroopan neuvoston alaisuuteen on muodostettu
asiantuntijaryhmä, joka on koonnut tietoa eri maista ja laatinut niiden
pohjalta suosituksen vajaaravitsemuksen ehkäisystä ja hoidosta.

Suosituksen pohjalta annetussa päätöslauselmassa on kirjattu yli sata
toimenpidettä ravitsemushoidon kehittämiseksi. Asiantuntijaryhmä suosittaa muun
muassa että kaikkien sairaalaan otettavien potilaiden ravitsemuksellinen riski
arvioidaan ja että arviointi toistetaan säännöllisesti potilaan ollessa
sairaalassa. Ravitsemuksellinen tukihoito tulisi aina suunnitella kullekin
potilaalle yksilöllisesti.

Suomessa ravitsemushoidon kehittämistä on pohtinut Ravitsemusterapeuttien
yhdistyksen (RTY) asettama työryhmä, joka päätyi lausunnossaan samantyyppisiin
suosituksiin kuin eurooppalainen asiantuntijaryhmä. Työryhmän laatimassa
oppaassa on kiinnitetty huomio muun muassa ravitsemushoidon organisointiin,
tukijärjestelmiin sekä laadun varmistamiseen. (Finfood)

Lisää tietoa Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmän lausunnosta:
https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=85747&Lang=en